Psykodynaaminen psykoterapia ja psykoanalyysi

(rinnakkaisia termejä: Psykoanalyyttinen psykoterapia, analyyttinen psykoterapia)

Psykodynaamisessa perinteessä ajatellaan, että kun ihminen tulee tietoisemmaksi tavoistaan kokea asioita ja pystyy tarkastelemaan ristiriitaisia kokemuksiaan, hänen ahdistuksensa vähenee ja hän pystyy tekemään tietoisempia valintoja siitä, miten haluaa elää. Ajatellaan, että vaikka aluksi tietoisuus jopa lisäisi ahdistusta niin pidemmällä tähtäimellä tutkiva ote, jossa asiakasta ei ohjailla tai tarjota hänelle pikaisia ratkaisuja tuottaa kestävän lopputuloksen.

Katso myös psykoanalyytikko Kaj Davidkinin haastattelu analyyttisestä psykoterapiasta.

Terapian fokus

Tyypillisesti psykodynaamisessa terapiassa

Terapia käytännössä

Psykoanalyysissä asiakas makaa sohvalla kun taas psykodynaamisessa psykoterapiassa ollaan kasvokkain muiden terapioiden tapaan.

Tyypillinen kesto: Yleensä useampi vuosi. Myös lyhytterapiamuotoja, jotka n. 20-30 käyntiä.

Tyypillinen tiiviys: 2-3 krt / viikko (myös kertaviikkoisesti onnistuu).  Lyhytterapia 1-2 krt / viikko.

Terapeutin rooli: Perinteisesti psykoterapeutti antaa asiakkaalle paljon tilaa tuoda itsenäisesti esiin ajatuksiaan puuttumatta kovin tiheästi, mutta käytännössä terapeuttien aktiivisuus vaihtelee.

Psykodynaaminen psykoterapeutti välttää yleensä tuomasta omia ajatuksiaan ja omaa persoonaansa liiaksi esille, jotta asiakkaalle tyypilliset oletukset toisen kanssa olemisesta pääsisivät eloon asiakkaan ja terapeutin välillä. Ajatuksena on siis, että jos asiakas näkee toiset ihmiset pahansuopina niin ajan kanssa hän kokee terapeutinkin pahansuopana, jos terapeutti ei estä tätä tuomalla omaa persoonaansa esiin. Kun näin käy, kokemusta voidaan tutkia yhdessä.

Psykodynaamisessa terapiassa terapeutti pyrkii luomaan turvallisen säännönmukaisuuden siinä, että esim. viikottain toistuvista ajoista ja istuntojen kestosta pidetään tarkemmin kiinni kuin joissain muissa suuntauksissa.

Työskentelytapa: Yleensä psykodynaamisessa terapiassa itse päätät, mistä haluat alkaa puhua kullakin istunnolla. Istunnolla harvoin käytetään asioiden hahmottamista paperille tai “fläppitaululle” ja sinulle ei tyypillisesti anneta ja istuntojen välillä tehtäviä esim. vaikeuksiesi seuraamisesta eikä käyttäytymisesi muuttamisesta. Kyseessä on siis nimenomaan keskustelemiseen ja yhteiseen tutkimiseen painottuva terapiamuoto.

Suurimmat erot muihin suuntauksiin

Historia

Psykoanalyysi ja sen pohjalta kehitetty psykodynaaminen psykoterapia juontavat juurensa Sigmund Freudin 1800-luvun loppupuolella kehittämään ensimmäiseen psykoterapian muotoon. Suuntaus on ajan saatossa ehtinyt jakautua moniin eri sisäisiin koulukuntiin, joten eri terapeuteilla on eri painotuksia.

Löydä psykodynaaminen psykoterapeutti

Haastattelu analyyttisestä psykoterapiasta

Analyyttiseen psykoterapiaan kuuluu sekä psykodynaaminen psykoterapia että psykoanalyysi. Haastattelimme suuntauksesta psykoanalyytikkoa sekä psykoanalyysin ja ryhmäpsykoanalyysin kouluttajaa Kaj Davidkiniä.

Psykoanalyyttinen terapia pohjautuu Sigmund Freudin kehittämään teoriaan mielen rakentumisesta ja siitä kehittyneeseen psykoanalyyttiseen teoriaan. Se on kuitenkin kehittynyt ajan saatossa. “Nykyään meillä on moderni ja vuorovaikutteinen, potilasta lähellä oleva analyyttinen psykoterapia, jossa analyyttinen terapeutti on aktiivisesti potilaan kanssa mukana tässä prosessissa”, Kaj Davidkin kertoo.
 

Istunnot ja niiden välit käytännössä

Davidkin kuvaa, kuinka analyyttisessä psykoterapiassa terapeutti välittää omaa ymmärrystään potilaalle herkkävireisen ja empaattisen läsnäolon kautta. “Hän kuvailee empaattisesti ja tulkitsee potilaalle sitä, mitä tässä ja nyt tapahtuu psykoterapeutin ja potilaan välillä”. Ajatuksena on, että potilaan tunteet elävoityvät terapiaistunnolla ja hänen menneisyytensä toistuvat reagointitavat aktivoituvat. Näin niitä voidaan käsitellä ja ymmärtää uudella tavalla.

Psykoanalyytikko kuuntelee, mitä tunteita hänellä itsellään herää vuorovaikutuksessa potilaan kanssa. Näiden avulla hän pyrkii tavoittamaan ja kokemaan, missä sisäisessä mielenmaisemassa asiakas liikkuu. Tämä auttaa Davidkinin mukaan potilasta kokemaan tulevansa ymmärretyksi.

Istuntojen lisäksi niiden välit ovat merkityksellisiä. Davidkin kuvaa, kuinka tauot istuntojen välillä luovat erotilanteita asiakkaan ja terapeutin välille. Eroissa ihminen voi kokea monenlaisia tunteita kuten paniikkia tai yksinäisyyttä. “Mutta tavallaan hän joutuu kokemaan erotilanteessa omaa erillisyyttään ja yksilöllisyyttään”, Davidkin kuvaa. Näin asiakas jatkaa työskentelyään taukojen aikana ja palaa seuraavaan istuntoon tutkimaan kokemuksiaan terapeuttinsa kanssa.

 

Osa 1

Analyyttisen psykoterapian ja sen terapeuttien erityispiirteet

Kaj Davidkin näkee pari asiaa, joissa psykodynaamiset psykoterapeutit ja psykoanalyytikot poikkeavat muista terapeuteista. Ensinnäkin sen, että analyyttinen psykoterapeutti on koulutettu kuulemaan puheen lisäksi potilaan ruumiinkieltä, eleitä, koko olemusta. “Psykoanalyytikko kuuntelee kokonaisvaltaisesti potilasta, mutta se painottuu myös ei-tietoiseen puoleen”, hän kertoo. Analyyttisessä psykoterapiassa ajatellaan, että tietoinen puoli on vain pieni osa mielestämme.

Toinen ero muihin psykoterapeutteihin on Davidkinin mielestä painotus koulutuksessa olevan terapeutin omaan psykoterapiaan. Terapeutin omaa henkilökohtaista psykoterapiaa tai psykoanalyysiä pidetään pohjana terapeutin toiminnalle. “Hän käyttää omaa persoonaansa välineenä auttaakseent ja ymmärtääkseen potilasta ja se väline, sen täytyy olla kunnossa ja sitä täytyy aina välillä huoltaa”, Davidkin selittää. Psykoanalyytikon oma terapia, työhönsä saama työnohjaus sekä psykoanalyyttinen teoria muodostavat Davidkinin mukaan analyyttisen terapeutin pyhän kolminaisuuden.

 

Osa 2

Kenelle analyyttinen psykoterapia sopii?

Davidkinin mielestä psykodynaaminen psykoterapia ja psykoanalyysi sopivat ihmisille, jotka ovat motivoituneita tutkimaan kokemuksiaan pitkäjänteisesti ja jotka haluavat oppia tuntemaan itseään, ihmissuhteitaan ja omia oireitaan. Davidkinin mielestä analyyttinen psykoterapia sopii “niille potilaille, jotka ymmärtävät, että omaksumme asioita hyvin hitaasti ja sisäinen muutos - se todellinen muutos, silloin kun se tapahtuu - se tapahtuu hitaasti.”

Davidkin kertoo, että muun terapiasuuntauksen harkitseminen voi puolestaan olla paikallaan, jos asiakas vastustaa terapeuttista työskentelyä ja pidemmänkin yrityksen jälkeen ei edisty. “Ennen kuin näitä aletaan pohtimaan, on tärkeä pohtia psykoanalyyttisesti, mitkä tekijät estävät häntä työskentelemästä tässä ja nyt analyyttisen psykoterapeutin kanssa”, hän kuitenkin sanoo. Aina syy ei ole suuntauksessa. Davidkin korostaakin myös kunkin potilaan ja psykoterapeutin suhteen ainutlaatuisuutta.

Myös silloin on Davidkinin mielestä kuitenkin hyvä miettiä muuta suuntausta, jos potilas on sisukkaasti päättänyt päästä eroon oireistaan tutkimatta niitä ja niiden taustalla olevia syitä. Oireiden ja niiden alkuperän tutkiminen on keskeistä psykoanalyyttisessä lähestymistavassa.

 

Osa 3

Tutkimusnäyttö suuntauksen tehosta

Käsittelemme myös analyyttisen psykoterapian vaikuttavuuden tutkimusnäyttöä. “Tutkimusnäyttöä on hyvin paljon”, Davidkin kuvaa. Hän nostaa tutkimuksista esiin erityisesti kaksi suurta tutkimusprojektia: Helsingin Psykoterapiatutkimuksen ja saksalaisen Dorothea Huberin saksalaisen laajan tutkimusprojektin. Näissä pitkällä intensiivisellä psykoanalyysillä on saatu hyviä tuloksia varsinkin lyhyisiin terapioihin verrattuna. “Paraneminen jatkuu pitkään vielä analyysin tai analyyttisen terapian lopettamisen jälkeen”, Davidkin kuvaa.

 

Lue myös Kaj Davidkinin kokonaiset kirjalliset vastaukset täältä.

Löydä psykodynaaminen psykoterapeutti