Perheterapia

Perheterapiassa ei ajatella hoidettavan niinkään yksittäisen ihmisen ongelmaa, vaan vaikeuksiin puututaan hoitamalla perheen vuorovaikutusta.

Lue myös perheterapeutti Eira Tikkasen haastattelu perheterapiasta.

LÖYDÄ PERHETERAPEUTTI


Terapian fokus

Tyypillisesti perheterapiassa

Terapia käytännössä

Tyypillinen kesto: Lyhytterapiana 3-10 käyntiä. Pitkänä prosessina 1-3 vuotta.
Tyypillinen tiiviys: 1-2 krt / kk, 1-2h.

Terapeutin rooli:
Terapeutti keskittyy perhjeenjäsenten välillä tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Hän saattaa käytännönläheisesti auttaa käsittelemään tiettyä ristiriitaa perheenjäsenten välillä tai hän voi auttaa havaitsemiaan tyypillisiä asetelmia ja vuorovaikutustapoja perheessä. Terapeutti pyrkii myös varmistamaan, että kaikki perheenjäsenet tulevat huomioiduksi istunnolla.

Työskentelytapa:
Etupäässä istunnoilla keskustellaan. Eri perheenjäsenet pääsevät ilmaisemaan ajatuksiaan ja vastaamaan toisilleen tai kommentoimaan toistensa puheenvuoroja. Terapeutti saattaa käyttää lehtiö- tai tussitaulua asioiden havainnollistamiseen ja kokoamiseen. Hän saattaa myös kartoittaa perheen historiaa ja eri sukupolvia ja ihmisten välisiä suhteita piirtämällä sukupuuta. Joskus voidaan katsoa perhevalokuvia ja keskustella niihin liittyvistä muistoista. Perhettä voidaan pyytää tekemään jotain yhdessä tai muuttamaan jotakin kuten vaikka vakiintuneita istumapaikkoja jne. Myös terapeutti voi vaihtaa paikkaa ja istua lähemmäksi sellaista perheenjäsentä, jolla on vaikea olla tai pyytää vaikkapa isoa veljeä istumaan pikkuveljen viereen tueksi.   

Millaisiin vaikeuksiin perheterapia sopii

Perheterapia soveltuu laajaan kirjoon erilaisia haasteita perheessä. Sitä voi hyödyntää esimerkiksi perheen kriisien, vanhemmuuden ja lapsen tai nuoren kehitykseen liittyvien haasteiden käsittelyssä. Sitä käytetään usein myös lasten tai nuorten mielenterveysvaikeuksien hoidossa, mutta myös pelkästään aikuisista koostuvissa perheissä. Perheterapiasta voi myös olla apua, kun jollakin perheenjäsenellä on päihdeongelma. Se soveltuu muiden hoitomuotojen rinnalla myös vakavien sairauksien kuten anoreksian, skitsofrenian tai kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon.

Historia

Perheterapia on alunperin syntynyt hoitomuotona skitsofreniaan. Nykyisin sitä käytetään sekä vaikeiden mielenterveydenhäiriöiden hoidossa ja etenkin lasten tai nuorten vaikeuksien hoitomuotona, mutta myöskin tavanoimaisempien perheen vaikeuksien ja väliaikaisten kriisien käsittelyyn. Perheterapian taustalla ei ole yhtä kaiken kattavaa teoriaa, vaan erilaisia suuntauksia ja lähestymistapoja, joita terapeutit voivat yhdistellä. Perheterapeuttien koulutuksessa  opiskellaan useita lähestymistapoja, joista terapeutti omaksuu itselleen ja työhönsä sopivat työskentelytavat.


Perheterapian haastattelu

Haastattelimme perheterapiasta perheterapeutti Eira Tikkasta, joka on toiminut kouluttajana, työnohjaajana ja Perheterapialehden vastaavana päätoimittajana.

Millaisessa tilanteessa hakeutua perheterapiaan?

Tikkanen kertoo, että perheterapiaan hakeudutaan hyvin monenlaisista syistä. “Mielestäni perheterapiaan voi hakeutua aina silloin, kun on vaikeaa”, Tikkanen kertoo. Tällä hän tarkoittaa esimerkiksi tilanteita, jolloin perheessä on jatkuvasti riitoja, huono ilmapiiri ja asioista on vaikeaa tai mahdotonta puhua, yksi perheenjäsenistä voi huonosti tai läheinen on sairastunut tai menehtynyt. 

Mikään diagnoosi ei ole perheterapian aloittamisen edellytys, mutta Tikkasen mukaan terapiaan tulee myös paljon perheitä, joissa jollakin perheenjäsenellä on diagnosoitu esimerkiksi päihteiden väärinkäyttö, psykoosi tai masennus. Perheterapia on hyödyllistä myös tilanteissa, joissa perhettä on kohdannut vakava sairaus – kuten syöpä. Myös menetys ja suru voivat olla perheterapiaan tulon syitä. 

Missä vaiheessa hakeutua perheterapiaan?

Tikkanen kertoo: “Perheterapiaan kannattaa hakeutua mieluummin varhaisemmin kuin myöhemmin, eli kun huomataan, että voimavarat menevät johonkin ongelmaan”. Ongelmia voivat olla lapsen koulunkäynnin vaikeudet, äidin juominen tai isän liiallinen työnteko. Näistä voi olla muodostunut kärsimystä jollekin perheenjäsenelle tai perheessä tilanne on muutoin koettu ongelmalliseksi.

Perheterapia käytännössä

Istunnot voivat vaihdella paljonkin riippuen perheterapeutista, hänen tavastaan lähestyä asioita ja sovittaa oma työnsä kuhunkin perheeseen. Perheterapiakeskustelut voidaan käydä myös perheen kotona jolloin terapeutti tulee kotiin. Yleensä perhetapaamisissa  istutaan siten, että kaikki näkevät toisensa ja voivat puhua toisilleen, mutta Tikkasen mukaan erityisesti lasten ollessa mukana olisi hyvä, että istunnon aikana ei pelkästään istuta muodostelmassa vaan myös tehdään yhdessä. 

Tekeminen ei tarkoita mitä tahansa tekemistä vaan sellaista, joka auttaa eri-ikäisiä perheen jäseniä ilmaisemaan ajatuksiaan ja tunteitaan, tutkimaan perheen elämää ja tapaa olla yhdessä. Tämä voi olla rakentamisleikkiä, piirtämistä, sopimusten laatimista, perhekuvien katselua jne.  Perheterapiassa tehdään oivalluksia, näytetään tunteita. “Perheterapiaistunnoissa tapahtuu kaikenlaista, mitä ihmiselämässä voi tapahtua. Joku ongelma esimerkiksi äidin ja nuoruusikäisen välillä saattaa näyttäytyä tässä ja nyt ja he alkavat riitelemään”, Tikkanen kertoo. Kun vaikea tilanne tapahtuu terapiaistunnossa, sitä voidaan työstää välittömästi. Näin voidaan tarkastella riidan taustalla olevia tapahtumia, tunteita ja perheessä melko tavallisesti syntyviä negatiivisia noidankehiä. 

Pyrkimyksenä on perheenjäsenten uudenlainen kokemus toisistaan ja itsestään. Perheterapeutti auttaa perheenjäseniä ilmaisemaan ja tutkimaan itseään. Tikkanen kuvaa hämmästyttävänä sitä, kuinka perheterapiassa perheenjäsenet esimerkiksi kuulevat ja ymmärtävät  toistensa asioista sellaista, mitä eivät aikaisemmin ole tajunneet tai tienneet.

Milloin yksilöterapia tai muu hoito on suositeltavampaa?

Tikkasen mukaan yksilöterapia on luontevaa silloin, kun ongelma on pikemminkin ihmisen oman mielen sisällä eikä niinkään osana vuorovaikutusta toisten kanssa. Näin voi olla esimerkiksi, kun ihminen ei ymmärrä, mistä oma ahdistus johtuu. “Ainahan ihmissuhteet ovat mukana myös yksilöterapiassa, mutta jos arvioidaan, että ahdistuneisuudella on jokin selitys esimerkiksi perheen vuorovaikutuksessa tai ilmapiirissä, niin silloin perheterapia on hyödyllistä”, Tikkanen selventää. 

Tikkasen mukaan perheterapiaa voidaan käyttää yksilöterapian tai muun hoidon lisänä ja tukena. Kun ihmisen itsehavainnointi lisääntyy yksilöterapiassa ja hän alkaa ymmärtää pahan olon syitä, voidaan tilannetta alkaa tutkia myös perheterapian keinoin. Näin voidaan tehdä esimerkiksi, mikäli paha olo johtuu menneestä perhetapahtumasta ja heijastuu nykyiseen vanhempana olemiseen.

Perheterapian hyödyllisyys

Perheterapia on todettu tulokselliseksi varsinkin lasten ja nuorten ongelmien hoidossa, mutta myös aikuisten vaikeidenkin mielenterveydenhäiriöiden kuten psykoosien hoidossa. Myös masennuksen hoidosta pariterapialla on saatu hyviä tuloksia. Perhe on voimavara, jota voidaan hyödyntää, 

Tikkasen mukaan perheiden terapiasta saamat hyödyt ovat usein hyvinkin näkyviä. Jo yhdessä tapaamisessa voi tapahtua isoja muutoksia perheen elämässä ja 3-5 tapaamisen aikana ehtii tapahtua paljon. “Perheen vuorovaikutus muuttuu ja joku lukko tulee avattua”, hän kuvailee.

Tikkanen kertoo esimerkin kasteluongelmasta kärsineestä pienestä pojasta. Sairaalasta perheterapiaan lähetetty poika huusi toisella tapaamisella isälleen, “Sä et koskaan ole mun kanssa! Ei sulla ole aikaa!” Tämä avasi keskustelun ongelmasta. Kasteluoire loppui tämän jälkeen hyvin nopeasti. 

Terapiassa ei ole pyrkimyksenä syyllistää vanhempia, mutta tavoitteena on, että perheenjäsenet voisivat kertoa toisilleen ja puhua asioista, joista eivät tavallisesti puhu. Näin kävi myös pienen pojan perheen kohdalla. “Yleensä perheterapia päättyy sellaiseen yhteiseen keskusteluun, jossa perhe kertoo hyötyneensä, ja hyviä muutoksia on tapahtunut ”, Tikkanen summaa.
 


 

LÖYDÄ PERHETERAPEUTTI