Kognitiivinen käyttäytymisterapia

Lue myös psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Lauri Parkkisen haastattelu.

Historia

Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa yhdistetään kognitiivisen psykoterapian ja jo 1950-luvulla aktiivisesti kehitetyn käyttäytymisanalyysin (käyttäytymisterapian) periaatteita. Nykyisin mielletyssä muodossaan kognitiivinen käyttäytymisterapia on kuitenkin kehittynyt, kun näitä terapiamuotoja lähdettiin systemaattisesti yhdistämään 1980- ja 1990-luvuilla.

Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa on perinne tarkasta kokeelliseen tutkimukseen pohjautuvasta psykoterapian kehittämisestä ja siinä on muita suuntauksia suurempi painotus näkyvien oireiden suorassa lievittämisessä. Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa on kehitetty monia kohdennettuja hoitomuotoja erilaisiin psykiatrisiin häiriöihin. Kognitiivisen käyttäytymisterapian teoriat istuvatkin mielensisäisen kokemusmaailman rakentumista painottavia teorioita mutkattomammin lääketieteen tapaan hahmottaa psykiatrisia sairauksia ja niiden hoitoa.  Kuitenkin kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan kuuluu lisäksi laajempia moniin erilaisiin vaikeuksiin sovellettavia terapiamuotoja kuten hyväksymis- ja omistautumisterapia. Eri psykoterapeuttien painotukset voivat vaihdella.

Terapian fokus

Tyypillisesti kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa

Terapia käytännössä

Tyypillinen kesto: 10 - 20 istuntoa. Voi kestää myös pidempään riippuen vaikeuksien vakavuusasteesta ja monimutkaisuudesta.

Tyypillinen tiiviys: Kerran viikossa.

Terapeutin rooli: Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa terapeutti on muita suuntauksia enemmän myös valmentaja, jonka kanssa tehdään yhteinen suunnitelma ongelmien ymmärtämiseksi ja ratkaisemiseksi ja joka tukee suunnitelman toteuttamisessa. Terapeutti arvioi kanssasi tilannettasi, tutkii yhdessä kanssasi ajatuksiesi, tunteitesi ja reagointitapojesi yhteyksiä ja suosittaa erilaisia harjoituksia, jotka voisivat tukea vaikeuksissasi. Hän myös antaa sinulle tietoa vaikeuksistasi.

Työskentelytapa: Kognitiivisen käyttäytymisterapian eteneminen voi olla tarkemmin jäsenneltyä kuin monissa muissa suuntauksissa. Yhdessä saatetaan sopia, mitä harjoituksia ja menetelmiä terapiassa tullaan painottamaan. Yleisiä harjoituksia ovat erilaiset rentoutumismenetelmät, uusien toimintatapojen kokeileminen ja harjoittelu, asteittaiset altistusharjoitukset ja ns. “mindfulness”-harjoitukset, joissa harjoitellaan omien ajatusten ja tunteiden havaitsemista hyväksyvässä hengessä pistäen ne vain merkille ja tulkitsematta niitä sen enempää. Terapeutti saattaa myös muita suuntauksia todennäköisemmin hyödyntää kaavakkeita alkuarvion ja edistymisesi seuraamiseksi. Kuitenkin tilaa on myös keskustelulle ja yhteiselle tutkimiselle.

Suurimmat erot muihin suuntauksiin

Kognitiivisen käyttäytymisterapian historiassa on keskeistä sekä taustateorioiden että menetelmien pohjautuminen tutkittuun tietoon ja koeasetelmiin. Tämä toisaalta antaa suuntaukselle ja sen kehittämiselle vankan tieteellisen pohjan ja toisaalta ohjaa sen painopistettä sellaisiin ilmiöihin, joita voidaan tieteellisesti mitata kuten ulkoisiin oireisiin ja toimintatapoihin.

Löydä kognitiivinen käyttäytymisterapeutti

 

Haastattelu kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta

Haastattelimme kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Lauri Parkkista. Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa vaikeudet nähdään perintötekijöiden ja ympäristön vuorovaikutuksen tuloksena, mutta suuntauksessa korostuu ajatus, että erilaiset ongelmat voivat olla opittuja.

Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa painotetaan Parkkisen mukaan kahta asiaa: opittuja epätarkoituksenmukaisia reaktioita sekä taitojen puutoksia. Epätarkoituksenmukaiset reaktiot voivat olla esimerkiksi paniikkituntemuksia tai muita ongelmallisia kokemisen ja toimimisen tapoja. Usein näiden ajatellaan olevan epäsuotuisan kasvuympäristön synnyttämiä. Taitopuutoksiin voi puolestaan lukeutua esimerkiksi puutokset opituissa vuorovaikutustaidoissa tai itsensä ilmaisemisessa. Hankalien lapsuuden olosuhteiden ajatellaan voivan myös altistaa taitopuutoksille: “Ei ollut esimerkiksi mahdollista ilmaista tunteita tai kokea itseään arvokkaana”, Parkkinen selittää.

Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa pureudutaan näihin vaikeuksiin. “Turvallisessa terapiasuhteessa yritetään yhteisesti työstää näitä kokemuksia tai harjoitella näitä taitoja”, Parkkinen summaa. Perustaitoja voidaan harjoitella ihan konkreettisesti.

Osa 1

Istunnot ja niiden välit käytännössä

Käytännössä kognitiivinen käyttäytymisterapia on aktiivista tekemistä. “Terapeutti todennäköisesti puhuu melkein yhtä paljon kuin asiakas”, Parkkinen kertoo.  Ensin yritetään selvittää, mistä on kysymys. “Se on muutakin kuin pelkkää haastattelua”, Parkkinen lisää. Voidaan tehdä erilaisia harjoituksia ja kokeiluja, ja niiden avulla selvittää, missä tilanteissa ongelmat esiintyvät ja mitä tilanteissa tapahtuu. Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa saatetaan tehdä myös tarvittaessa kotikäyntejä.

Kun on saatu yhteisymmärrys siitä, mistä on kysymys, lähdetään yhdessä tekemään erilaisia tunnepitoisia harjoituksia tai harjoittelemaan taitoja käytännössä. Harjoituksia on tarkoitus tehdä myös välitehtävinä tapaamisten välissä. “Tämä on se keskimääräinen tapa, mutta välillä saattaa olla, että edetään hyvinkin rauhallisesti”, Parkkinen toteaa etenemisestä.

Osa 2

 

Kognitiivisten käyttäytymisterapeuttien erityispiirteet

Kognitiivisen käyttäytymisterapian terapeutit saattavat Parkkisen mukaan olla keskimäärin hieman aktiivisempia ja avoimempia kuin muut terapeutit. “Aika avoimesti yritetään kertoa, mitä tehdään, minkä takia ja perustella”, Parkkinen kertoo. Ideaalitilanteessa kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa halutaan myös mitata hyötyykö asiakas terapiasta. “Ehkä enemmän kysytään ‘miltä tämä tuntui?’, ‘mitä tässä tapahtui?’, ‘hyödyitkö tästä?’”, hän kuvaa.

Kenelle kognitiivinen käyttäytymisterapia sopii?

Kognitiivinen käyttätytymisterapia sopii Parkkisen mukaan etenkin ahdistushäiriöistä ja masennuksesta kärsiville. Tietty diagnoosi ei kuitenkaan Parkkisen mielestä ole este kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta hyötymiselle. Ennen kaikkea tulisi pikemminkin kuulostella, onko itse sellainen ihminen, jolle toimintamalli sopii. Avainasemassa on, haluaako psykoterapialta enemmän aktiivista tekemistä ja harjoittelua vai asioidensa pohtimista. “Jos tuntuu, että tällainen aktiivinen lähestyminen on itselle hyvä, niin sitten ehdottomasti kannattaa harkita kognitiivista käyttäytymisterapiaa”, Parkkinen suosittelee.

Parkkisen mielestä tulisi puolestaan harkita muuta psykoterapian viitekehystä, jos kokee, että aktiivinen eteneminen ei sovi itselle. “Jos haluaa rauhassa pohtia enemmän asioita, eikä halua tehdä kokemuksellisia harjoituksia, voi olla helpompi jossakin muussa terapiasuuntauksessa päästä siitä yhteisymmärrykseen”, hän toteaa.

Osa 3

Tutkimusnäyttö suuntauksen tehosta

Kognitiivisen käyttäytymisterapian tehosta on yleisesti hyvä näyttö tutkimustuloksissa. “Kognitiivisen käyttäytymisterapian teho on osoitettu monissa vaikuttavuustutkimuksissa ja melkein kaikkiin ongelmiin on saatu oikein hyviä tuloksia”, Parkkinen kertoo. Käytännössä siis kognitiivisen käyttäytymisterapia keskimäärin toimii tehokkaasti niissä ongelmissa, joihin se on tarkoitettu. “Se ei tarkoita sitä, että jokaisen ihmisen kohdalla olisi niin.”, Parkkinen kuitenkin sanoo. Kun ihmiset ovat yksilöitä, tulee välillä tarve luovia: “Vaikka tutkimusnäyttö on hyvää, niin aika monta kertaa joudutaan kuitenkin soveltamaan, koska tutkimusnäyttö ei mene tietysti arkipäivässä aina yksi yhteen.”
 

Löydä kognitiivinen käyttäytymisterapeutti