Analyyttinen ryhmäpsykoterapia ja ryhmäpsykoanalyysi
(Analyyttinen ryhmäpsykoterapia on rinnakkainen termi psykoanalyyttiselle ryhmäpsykoterapialle.)
Ryhmäpsykoterapian istunnot käytännössä
Katso psykoanalyyttinen yksilöpsykoterapeutti ja ryhmäpsykoanalyysin kouluttaja Pertti Muurisen koko videohaastattelu ryhmäpsykoterapiasta.
Terapian fokus
Tyypillisesti analyyttisessa ryhmäpsykoterapiassa
- ryhmäläiset kertovat ajatuksistaan ja siitä, mitä toisten kertoma herättää
- tutkitaan, mitä toiveita, oletuksia ja muistoja vaikuttaa kokemukseesi ja tapaasi olla toisten kanssa
- peilataan omaa kokemusta toisten näkemyksiin
- löydetään uusia tapoja ajatella ja olla vuorovaikutuksessa
- kokeillaan turvallisesti terapian myötä vahvistuvia uusia puolia itsestä
Monet ongelmat esiintyvät sosiaalisissa tilanteissa, jolloin ryhmä voi antaa hyvät puitteet niiden käsittelemiseen. Taustalla on ajatus, että tapamme olla ja kokea muovautuvat vuorovaikutuksessamme muiden kanssa ja että haastavissa vaiheissa ihminen tarvitsee toisten ihmisten tukea kehittymisessä.
Terapia käytännössä
Tyypillinen kesto: 3-5 vuotta. Rajatummat teemaryhmät kestävät yleensä 3-6 kk
Tyypillinen tiiviys: Kerran viikossa 1,5 tuntia
Tyypillinen ryhmän koko: 5-8 ryhmäläistä sekä psykoterapeutti
Terapeutin rooli:
Psykodynaamisesti toimiva ryhmäpsykoterapeutti ei tyypillisesti ole vahvan ohjaavassa roolissa vaan antaa ryhmän keskustelulle ja pohdinnoille tilaa. Hän pyrkii tuomaan esille huomioita, joista ryhmäläiset eivät ehkä ole tietoisia ja selventämään vuorovaikutuksessa tapahtuvia ilmiöitä ja lisäämään yhteistä tutkimista. Terapeutin tavoitteena on myös huomioida ryhmän eri jäseniä ja tukea jäsenten välistä keskinäistä ymmärrystä.
Työskentelytapa:
Analyyttisessä ryhmäpsykoterapiassa ryhmäläiset kertovat mielessään olevista asioista ja muut kommentoivat. Terapeutti pyrkii sopivassa tilanteessa kuvaamaan ryhmän tunnelmia ja vaikutelmiaan ryhmäläisten kokemuksista, mihin ryhmäläiset voivat tarttua.
Ryhmissä käsitellään elämäntarinoita, vaikeita kokemuksia menneisyydestä, unia sekä esiin nousevia tunteita. Usein käsitellään myös jäsenten käsityksiä itsestään. Ryhmän jäseniltä voi saada tukea ja toisaalta myös vaihtoehtoisia näkemyksiä. Ryhmät toimivat vaitiolovelvollisina, jotta arkaluontoisiakin tapahtumia ja traumoja voisi käsitellä.
Kun ryhmäläiset alkavat kokea ryhmän turvalliseksi, uskalletaan puhua avoimemmin vaikeista ja häpeällisistäkin asioista. Ryhmässä voi myös peilata omaa ryhmäkokemustaan siihen, miten on lapsuudenperheessä kokenut. Samalla yritetään löytää uusia näkökulmia.
Ryhmäterapeutit voivat pitää myös teemaryhmiä, joissa jäseniä yhdistävät tietynlaiset kokemukset. Näitä voivat olla esimerkiksi koulukiusaaminen tai alkoholiongelmien ympäröimänä kasvaminen.
Ryhmäpsykoterapiaan hakeutuminen käytännössä:
Ryhmäpsykoterapeutit ilmoittavat alkavista ryhmistään ja heihin voi olla yhteydessä sopiakseen haastatteluajan. Yleensä kolmannella haastattelukerralla tehdään yhteenvetoa ja terapeutti kertoo arvionsa siitä, millainen terapiamuoto (ryhmä- vai yksilö-) ja millaiset teemat voisivat olla hyödyllisiä. Tällöin voi yleensä tehdä päätöksen, aloittaako ryhmäpsykoterapian.
Historia
Analyyttinen ryhmäpsykoterapia kehitettiin 1940-luvulla. Siinä yhdistetään psykoanalyyttistä teoriaa ryhmä- ja vuorovaikutusnäkökulmiin. Suomessa ryhmäpsykoterapiaa alettiin käyttää hoitomuotona 1970-luvulla.
Analyyttisen ryhmäpsykoterapian haastattelu
Haastattelimme analyyttisesta ryhmäpsykoterapiasta vaativan erityistason yksilöpsykoterapeuttia sekä ryhmäpsykoanalyysin ja ryhmäpsykoterapian kouluttaja Pertti Muurista.
Ryhmäpsykoterapian muodot
Muurisen mukaan Suomessa on ainakin seitsemää erilaista ryhmäpsykoterapian muotoa. Näitä ovat psykoanalyyttinen ryhmäpsykoterapia (= analyyttinen ryhmäpsykoterapia), ryhmäanalyysi, behavioraalinen ryhmäpsykoterapia, psykodraama, hahmoterapeuttinen ryhmäpsykoterapia, uniryhmät sekä lyhyet psykoterapiaryhmät. Psykoanalyyttisessa ryhmäpsykoterapiassa hyödynnetään tietoisesti ryhmädynamiikkaa, kun taas se ei kuulu esimerkiksi behavioraaliseen ryhmäpsykoterapiaan. Ryhmädynamiikalla tarkoitetaan niitä voimia ja jännitteitä, joita ryhmäläiset tuovat ryhmään ja jotka puolestaan vaikuttavat ryhmään ja sen jäseniin.
Istunnot ja niiden välit käytännössä
Tavallisesti ryhmäpsykoterapian istunnot ovat Muurisen mukaan kertaviikkoisia ja kestävät puolitoista tuntia. Istunnoilla ryhmänjäsenet puhuvat mielessään olevista asioista ja muut kommentoivat sen mukaan, mitä ajatuksia toisen kertoma heissä herättää.
“Terapeutti kuuntelee tätä vuorovaikutusta ja pyrkii löytämään siinä esiin nousevan transferenssin”, Muurinen kuvaa. Transferenssilla tarkoitetaan niitä oletuksia, asenteita ja muistoja, jotka vaikuttavat ryhmän ja ryhmäläisten vuorovaikutukseen. Terapeutti siis sopivassa välissä tulkitsee niitä taustalla vaikuttavia tekijöitä, jotka heijastuvat ryhmän vuorovaikutukseen ja sen tunnelmaan.
Muurinen kuvaa, että näin ajan kanssa ryhmän jäsenet alkavat nähdä erilaisia tapoja olla suhteessa toisiin ja uudenlaisia ratkaisumahdollisuuksia ihmissuhdevaikeuksiin. “Ryhmässä on mahdollista oivaltaa muiden kautta näkemällä muiden ratkaisuja”, Muurinen kertoo. Näin voi nähdä jotain uutta, mitä ei ole koskaan tullut ajatelleeksi. Yleensä ryhmäläiset alkavat luottamuksen lisääntyessä uskaltaa puhua vaikeista ja häpeällisistäkin asioista. Muurisen mukaan hoidon vaikuttavuuden kannalta on keskeistä tulla ryhmässä tunnistetuksi omana todellisena itsenään ja sellaisena hyväksytyksi.
Kenelle analyyttinen ryhmäpsykoterapia erityisesti sopii?
Ryhmiä ja niiden kokoonpanoja on monenlaisia. Tämän vuoksi Muurisen mielestä ryhmäpsykoterapia voi sopia hyvin monenlaisille ihmisille.
Ryhmä on Muurisen mielestä hyvä vaihtoehto etenkin ihmissuhdevaikeuksista kärsiville asiakkaille. “Useinhan käy niin, että ryhmä aika nopeasti tuo esille erilaiset tiedostamattomat ihmissuhteisiin liittyvät ristiriidat”, hän kuvaa. Ryhmät soveltuvat Muurisen mukaan myös masentuneille tai jännitysoireista kärsiville ihmisille, ja ryhmiä on järjestetty myös työuupumuksesta kärsiville.
Ryhmistä voi Muurisen mukaan olla myös merkittävää hyötyä, jos ihmisellä on elämänhistoriassaan ollut puute mahdollisuuksista liittyä ryhmään ja kehittyä osana ryhmää. Tällaisia ihmisiä voivat olla esimerkiksi ainoat lapset, perheensä menettäneet ihmiset tai nuoret tai nuoret aikuiset, jotka ovat muuttaneet kotiseuduiltaan opintojen tai työn perässä ja ihmissuhdeverkosto puuttuu.
Entä milloin yksilöterapia on suositeltavampaa?
Yksilöpsykoterapia tai muu hoito on Muurisen mielestä suositeltavampaa silloin, kun ryhmäpsykoterapia arvioidaan liian vaativaksi ja siitä voisi muodostua asiakkaalle uusi eristäytymistä lisäävä traumaattinen kokemus. On ihmisiä, jotka voivat jäädä ryhmäpsykoterapiaprosessin ulkopuolelle eivätkä saa siihen otetta.
Analyyttinen ryhmäpsykoterapia ei myöskään ole paras vaihtoehto, jos ihmisellä on kova kiire ratkaista oire tutkimatta sen taustaa tai liittämättä sitä omaan elämänhistoriaan. Analyyttiseen ryhmä- tai yksilöpsykoterapiaan on usein tullut ihmisiä, jotka ovat olleet ensin lyhyissä ryhmissä tai lyhytpsykoterapiassa ja kiinnostuneet sitä kautta tutkimaan itseään pidempään.
Muurinen kertoo, että potilasryhmistä ryhmäpsykoterapiaa ei suositella psykoottisesta masennuksesta kärsiville, kovin riippuvaisille henkilöille, akuutissa kriisissä oleville, paranoidisille tai skitsoidisesti vuorovaikutuksesta vetäytyville henkilöille. Pääsääntöisesti ryhmäpsykoterapian sopivuus ei kuitenkaan riipu diagnoosista, vaan saman diagnoosin sisällä osalle hoitomuoto sopii ja osalle ei.
Tutkimusnäyttö suuntauksen tehosta
Muurinen kertoo yleisesti sanottavan, että ryhmäpsykoterapian teho on yhtäläinen yksilöpsykoterapian kanssa. “Minusta tällainen väite on sillä tavalla ongelmallinen, että psykoterapiaryhmät vaihtelevat kovasti kestoltaan ja rakenteeltaan ja sellaista luotettavaa vertailua ei voida tämän takia tehdä”, Muurinen kuitenkin toteaa. Suomen ryhmäpsykoterapia ry:ssä on tehty selvityksiä ryhmäpsykoterapian vaikuttavuudesta ja tulokset ovat olleet yleensä myönteisiä. “Sanoisin näin, että huolella kokoonpantu psykoterapiaryhmä muodostaa usein elinikäisesti merkittävän terapeuttisen kokemuksen ryhmän jäsenille”, Muurinen toteaa.