Kuvataidepsykoterapia
Kuvataidepsykoterapia on psykoterapiaa, jossa asiakkaan on mahdollista ilmaista itseään sekä sanallisesti että kuvallisesti erilaisten tarjolla olevien taidemateriaalien avulla. Luova, taiteellinen työskentely on asiakkaan kasvun ja kehityksen palveluksessa.
Haastattelimme kuvataidepsykoterapiasta kouluttajaa ja työnohjaajaa Riitta Lainetta.
Milloin kannattaa hakeutua kuvataidepsykoterapiaan?
Riitta Laineen mukaan kuvataidepsykoterapiaan kannattaa hakeutua silloin kun oman elämän psyykkiset vaikeudet tulevat esteeksi elämiselle. Lasten ja nuorten kohdalla aikuinen voi huomata, että kehitys ei etene ja lapsi oireilee pahasti. Yleisesti tällöin on hyvä hakeutua psykoterapiaan ja juuri kuvataidepsykoterapiaan hakeutuminen on ajankohtaista, mikäli koetaan että kuvallinen työskentely voisi olla hoidossa avuksi. Joissain tilanteissa se on myös ensisijainen tai jopa ainoa terapiamuoto, jota arvioinnin pohjalta voidaan suositellaan.
Katso Riitta Laineen haastattelu kokonaisuudessaan täältä.
Mitä kuvataidepsykoterapiassa tapahtuu?
Kuvataidepsykoterapiassa kuvien tekeminen on vapaaehtoista, mutta taidemateriaalit ovat aina tarjolla. Niiden avulla asiakas voi kertoa, tutkia, muokata tai jäsentää ajatuksiaan, tunteitaan ja kokemuksiaan. Kuvataidepsykoterapiassa voi esimerkiksi piirtää, maalata, muovailla ja muokata eri materiaaleja tai vaikkapa rakentaa. Lasten terapiassa leikki ja sadut voivat olla osana yhteistä vuorovaikutusta. Materiaalien kanssa työskentely sekä valmiin työn katsominen herättää tunteita ja ajatuksia, joista voi keskustella yhdessä terapeutin kanssa. Usein terapia-aika jakaantuukin kuvan tekemiseen sekä yhteiseen katsomishetkeen. Kuvat säilytetään terapiassa sen keston ajan ja niihin voidaan palata terapiaprosessin eri vaiheissa.
Kuvan merkitys
Kuvan tekeminen on monitasoinen psyykkinen tapahtuma, joka mahdollistaa oman mielen havainnoinnin yhdessä toisen kanssa. Se on myös moniaistinen fyysinen tapahtuma, jossa sisäinen mielenmaailma sekä ulkoinen todellisuus pyrkivät vuoropuheluun. Kuva voi tavoittaa sanojen tavoittamattomissa olevia kokemuksia ja antaa mahdollisuuden käsitellä niitä symbolisessa muodossa. Näin asiakas voi vähitellen tulla tietoisemmaksi omista kokemuksistaan, jotka voivat tulla selvemmin ilmaistuiksi ja omaan minään liitetyiksi. Kuvaa katsotaan ja tutkitaan yhdessä. Tulkinnat syntyvät yhteisen pohdinnan kautta. Tekemisen prosessin lisäksi kuvalla on itsenäinen, asiakkaan sisäistä maailmaa jäsentävä tehtävä.
Suhde terapeuttiin
Hyväksi ja luottamukselliseksi koettu yhteistyösuhde asiakkaan ja terapeutin välillä on hoidon keskeinen elementti. Kuvataidepsykoterapiassa kuvallinen työskentely tuo tähän suhteeseen merkittävän lisän, sillä kuva syntyy terapiasuhteen suojissa.
Kenelle?
Kuvataidepsykoterapia soveltuu niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin, joilla on eriasteisia psyykkisiä häiriöitä. Kuvataidepsykoterapiaan tulevan ei tarvitse osata piirtää tai maalata. Kuvataidepsykoterapiaa on mahdollista saada sekä yksilö- ja ryhmäpsykoterapiana. Kelan kautta kuvataideterapiaa voi hakea kuntoutuspsykoterapiana tai vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena. Myös kunnat ja sairaanhoitopiirit kustantavat kuvataidepsykoterapiaa eri-ikäisille asiakkaille. Terapiaan voi hakeutua myös itsemaksavana asiakkaana.
Terapeutin koulutus
Kuvataidepsykoterapeutin työn edellytyksenä on syvällinen perehtyminen taiteeseen ja sen tekemiseen yhdistettynä psykoterapeuttiseen tietämykseen ja valmiuteen. Suomen kuvataidepsykoterapeuttien liitto on ollut mukana kouluttamassa kuvataidepsykoterapeutteja vuodesta 1972 yhdessä Taideteollisen korkeakoulun koulutuskeskuksen sekä Suomen Mielenterveysseuran kanssa. Koulutukset ovat perustuneet psykodynaamiseen viitekehykseen. Koulutuksen käyneille terveydenhuollon oikeusturvakeskus Valvira on myöntänyt vuodesta 1995 alkaen psykoterapeutti-nimikkeen.
Teksti: Suomen Kuvataidepsykoterapeuttien Liitto ry.
Kuvataidepsykoterapian haastattelu
Millaista kuvataidepsykoterapia on käytännössä?
Laine kertoo, kuinka istuntojen tiheys vaihtelee kerrasta jopa kolmeen kertaan viikossa ja niistä sovitaan terapian alussa. Tapaamiset ovat yleensä vajaan tunnin mittaisia. “Terapeutin huoneessa on tarjolla moninaisia taidemateriaaleja”, Laine kuvailee. Ilman annettua aihetta tai teemaa henkilö voi valita, mitä materiaaleja ottaa käyttöönsä ja miten työstää oman teoksensa kyseisellä tapaamiskerralla. Kuvalliseen työskentelyyn käytetään tarpeelliselta tuntuva aika, jonka jälkeen asetutaan terapeutin kanssa tehdyn työn äärelle tutkimaan ja katselemaan sitä. Yhdessä pyritään kuuntelemaan siinä syntyviä tunteita, tarkentamaan asioita ja ymmärtämään kuvan sanomaa. Terapiatuntien välissä sulatellaan aikaisempaa tuntia ja odotetaan seuraavaa.
Kenelle kuvataidepsykoterapia sopii?
Laineen mukaan kuvataidepsykoterapia sopii kaikenikäisille ihmisille heidän ongelmistaan riippumatta. Kuvallinen osaaminen ei ole terapian edellytys. Riittävää ja merkityksellistä on halukkuus ja kiinnostuneisuus. Joidenkin kohdalla merkityksellistä on tieto siitä, että juuri kuvallisin keinoin omiin ongelmiin pääsee helpoiten käsiksi ilman vaikeana koettua asioiden ja tunteiden sanoittamista. Toisinaan sanojen tiedetään vievän helposti toisaalle, kauas siitä oleellisesta, mitä varten terapiaan on tultu.
Lasten ja nuorten on luontevaa työskennellä kuvallisin keinoin, piirtämällä, muovailemalla ja rakentelemalla. Näin ollen kuvataidepsykoterapia on juuri heidän kohdallaan helppo tapa lähestyä vaikeita kysymyksiä ja tunteita.
Onko kuvataidepsykoterapiasta hyötyä?
Viimeisimmän HUS:in tutkimuksen mukaan kuvataidepsykoterapiasta on samalla tavalla hyötyä kuin muistakin psykoterapioista. Eräänä terapiamuodon hyötynä Laine nostaa esille sen, että kuvallisuus saattaa muodostua joillekin terapiassa kävijöille tärkeäksi välineeksi myös jatkossa. Henkilö voi oppia käyttämään mielikuviaan ja symboleita, eikä aina reagoimaan asioihin tai toimimaan tunteidensa mukaisesti.