Vertaan toisinaan psykoterapeutin työtä, oman kilpaurheilutaustani pohjalta, valmentajan työhön. Valmentaja ei urheile urheilijan puolesta. Hän ei ota aamulla aikaisin treenikamppeita kaapista kassiin ja kävele salille, vaan sen tekee urheilija itse. Mutta valmentaja auttaa urheilijaa löytämään vahvuuksiaan ja kehityskohteitaan, ominaisuuksia ja tarvittavia taitoja. Valmentaja tukee, ymmärtää, haastaa ja tarjoaa valmennettavalleen konkreettisia keinoja, joiden avulla tapahtuu toivottu kehitys kohti parempaa. Psykoterapeuttina olen turvallinen, luotettava ja arvostava, uusia näkökulmia ja taitoja etsivä ja tarjoava, haastava, asiantunteva, suora - ihminen ihmiselle.

Psykoterapiassa on kyse muutoksesta parempaan. Muutos ei useinkaan tapahdu hetkessä vaan monesti se vaatii vuoden, kaksi tai kolmekin. Kukin meistä on oman perimänsä ja elämän historiansa ”tuotos”. Elämän aikana rakentuneiden ajattelutapojen, uskomusten, toimintamallien ja tunne-elämän rakenteiden tutkiminen, ymmärtäminen ja näihin liittyvien uusien taitojen harjoittelu vaatii kärsivällisyyttä ja uskoa tulevaan. Tässä tutkimisessa, ymmärryksen lisäämisessä ja uuden rakentamisessa olen tukena koko muutoksen vaativan ajan.
Terapiatapaamisissa tärkein työkalu on avoimuuteen ja luottamukseen perustuva keskustelu. Keskustelun keinoin tutkitaan ja tutustutaan syvällisemmin omaan itseen ja omaan elämään. Terapiassa työstetään mennyttä, tätä päivää ja tulevaa terapian tavoitteiden mukaisella painotuksella. Tutkitaan sitä mikä jo on hyvin ja etsitään ratkaisuja sille mikä ei ole hyvin.