Terapia on minulle yhteistä tutkimista, jossa olemme asiakkaan kanssa tasavertaisia. Olen terapeuttina tilaa antava, mutta pyrin myös sopeuttamaan omaa vuorovaikutustapaani asiakkaan tarpeisiin. Toiset asiakkaat tarvitsevat enemmän tilaa ja toiset aktiivisempaa otetta terapeutilta. Mielestäni terapiassa on tärkeämpää herättää asiakkaassa omaa pohdintaa ja tilaa oivalluksille kuin antaa valmiita vastauksia tai neuvoja. Minulle on ominaista tutkia asioita eri näkökulmista ja tarjota asiakkaalle turvallinen peilauspinta oman elämän asioiden, ilmiöiden ja minuuden tutkimiseen.

Aluksi pyrimme asiakkaan kanssa muodostamaan kokonaiskäsityksen hänen tilanteestaan. Yksittäisten oireiden sijaan työskentelyn painopisteeksi nousevat usein esimerkiksi vaikeaksi koetut tunteet ja tunteidensäätelyn opettelu, omien tarpeiden tunnistamisen opettelu ja/tai minäkuvaan ja itsearvostukseen liittyvät teemat. Menneisyyden käsittely ei ole itsetarkoitus, mutta usein se on jollakin laajuudella tarpeellista ongelmien juurisyiden hahmottamiseksi.

Kehollisuuden merkitys on usein tärkeässä osassa työssäni. Kehon kautta voidaan etsiä säätelykeinoja esimerkiksi ahdistukseen tai tunteiden kanssa pärjäämiseen. Terapia ei useinkaan ole pelkkää tietoisella tasolla tapahtuvaa asioiden järkeilyä, vaan kokonaisvaltaisempaa kehon ja mielen äärelle pysähtymistä. Silti terapiassa voidaan tarvita konkreettisempiakin työkaluja ja harjoittelua, kuten esimerkiksi ahdistuksenhallintakeinojen opettelua tai keinoja rauhoittua ja rentoutua.