Olen kyllä terapeuttina erityisen herkästi toiseen samaistuva ja elän toisen kärsimyksiä. Samalla ammatillinen ja mallintava puoleni monitoroi tilannetta : muotoilen asioita ja osoitan uusia näkökulmia. Laitan myös rajoja keskustelulle, jos huomaan, että pakenemme juttelemaan ohi ydinasian ja vastaanotosta ei ehkä olisikaan niin suurta hyötyä. Huono puoleni on lausuntojen ja laskujen jääminen viimetippaan.

Kaikkien potilaiden kanssa teemme alkuun sukupuun, joka kuvaa varhaisiakin voimavaroja ja myös usein ongelmaa ylläpitäviä jo lapsuudessa opittuja rajoitteita ( silloin mahdollisesti hyödyllisiäkin) , jotka ovat tässä ajassa turhia ja ikään kuin huomaamatta siirtyneet myös aikuisuuteen. Opitut sisäistetyt rajoitteet, vain hetkellisesti auttavat coping-keinot, voivat joskus estää itsensä vapaamman toteuttamisen ja itsensä hyväksymisen. Ensimmäisellä käynnillä annan kotitehtäväksi Skeema- lomakkeen, mistä potilas etsii , mitä ongelmia ylläpitäviä ajatuksia hänellä on. Skeema-työskentely seuraa usein läpi terapian.
Istunnolla tarkastellaan kotitehtäviä ja käydään läpi terapiavastaanottojen välillä tapahtuneita onnistumisia ja epäonnistumisia. Tärkeänä koen elää potilaan kanssa yhdessä usein vaikeitakin vääryydenkokemuksia ja yleensä kärsimystä aiheuttavia tilanteita. Etsimme ulospääsyreittejä ja korjaavia kokemuksia eri menetelmin.