Olen toiminut yksityisenä psykoterapeuttina vuodesta 1993, ensin nuorisopsykologin virkatyön ohella osa-aikaisesti vuoteen 2000, sitten päätoimisesti. Nuorisopsykologitausta näkyy työskentelyotteessani tietynlaisena aktiivisuutena ja osallistumisena psykoanalyyttisen tutkimisen ohella. Yleensä potilaat pitävät minua aktiivisena ja innostuvana. Saan usein kuulla, että muistan heidän asioitaan paremmin kuin he itse. Yritän houkutella potilaita oman psyykkisen maailmansa tutkimiseen ja tunnistamiseen esim. heidän uniensa ja tunnekokemuksiensa kautta.

Minulla on psykoanalyyttisen yksilöpsykoterapeutin (vet-taso), ryhmäpsykoanalyytikon (vet-taso) sekä ryhmäpsykoterapian ja ryhmäpsykoanalyysin kouluttajan koulutus. Psykoterapeuttikouluttajan pätevyys minulla on näin sekä yksilö- että ryhmäpsykoterapiassa. Lisäksi minulla on työnohjauskoulutus. Pääosa työstäni on yksilöpsykoterapeutin työtä, mutta olen toiminut samalla Suomen ryhmäpsykoterapia ry:n puheenjohtajana vuodesta 2017 alkaen.

Tavallinen psykoterapiaistunto lähtee potilaan mielessä olevista asioista. Hän kertoo tunnekokemuksia herättäneestä tapahtumasta elämässään tai näkemästään unesta. Tämä on sitten yhteisen tutkimisen ja dialogin lähtökohta, johon alkaa nivoutua erilaisia asioita potilaan elämässä, myös hänen oireiluaan. Hahmotan oman roolini tässä itsetutkiskelun assistentiksi. Tällaisen työskentelyn kautta vähitellen alkaa hahmottua, mihin potilas tarvitsee oireiluaan ja mihin elämän ongelmiin oireilu liittyy. Jotta potilaan kyky tehdä tällaista työtä lisääntyisi, voin käyttää myös erilaisia menetelmiä, jotta potilas alkaisi hahmottaa psyykkistä todellisuutta paremmin. Joskus potilaaseen saa syvemmän kontaktin esimerkiksi jonkun elokuvan, koskettavan kirjan tai musiikin välityksellä. Kaikesta tällaisesta voidaan keskustella, mikäli se edesauttaa potilaan psyykkisen todellisuuden hahmottumista.