Traumapsykoterapia suuntauksessa psykoterapeutti on usein aktiivinen ja osallistuva. Psykoterapeuttina olen myötätuntoinen, tilaa antava ja tutkiva. Minua on kutsuttu läsnäolevaksi ja analyyttiseksikin, mutta koen asiakkaan ja terapeutin lopulta yhdessä muodostavan läsnäolollaan sellaisen ilmapiirin, jota ei yksin olisi mahdollista saavuttaa. Kiinnostun uusista asioista, ja otan mielelläni asiakkaaksi erilaisia ihmisiä. Pisin työkokemukseni onkin kertynyt hyvin erilaisten ja eri ikäisten lapsiperheiden parissa. En tarjoile valmiita ratkaisuja elämän haasteisiin, vaan autan rakentamaan tilaa, jossa voisi itse turvallisesti muodostaa käsitystä itsestään, sisäisistä kokemuksistaan, elämästään. Luonnollisesti traumapsykoterapeuttina turvallisuuden tunne ja sen vahvistaminen on tärkeä kivijalka työskentelyssä. Vahvuutenani koen kehon mukaan ottamisen psykoterapeuttiseen prosessiin.

Usein havainnoidaan sitä, miten erilaiset elämäntapahtumat vaikuttavat nykyhetkessä omaan sisäiseen maailmaan. Työskentelyssä vaihtelee keskustelu ja käytännön harjoitteet, joista jälkimmäinen usein sensomotorista kehon liikkeisiin ja aistimuksiin perustuvaa työskentelyä. Pyrkimyksenä harjoittelun avulla on mm. vaikuttaa autonomisen hermoston toimintaan siten, että palautuminen vakaampaan oloon mahdollistuu. Uuden tiedon omaksuminen voi olla osa psykoterapeuttista prosessia.

Traumapsykoterapian teoreettinen viitekehys mahdollistaa monenlaisen työskentelyn asiakkaan lähtökohdista käsin. Yhteisen arvion tekeminen on välttämätöntä, jotta sopiva työskentelytapa ja tavoite löytyy. Tässä apuna käytän erilaisia arviointilomakkeita. EMDR-silmänliiketerapiaa apuna käyttäen on mahdollista mm. vahvistaa voimavaroja, käsitellä tilannesidonnaista häiritsevyyttä, traumaattista kokemusta, omaksua aiempaa toimivampia stressinkäsittelytapoja tai käsitellä itseen kohdistuvaa kielteistä uskomusta.