Minulle on tärkeää luoda ilmapiiri, jossa ryhmän jäsen voi tulla nähdyksi ja kuulluksi. Uskon, että psyykkinen kasvu tapahtuu turvallisessa vuorovaikutuksessa – silloin, kun ihminen uskaltaa näyttää myös keskeneräisiä puoliaan.

Ryhmäpsykoterapiassa ymmärrys syntyy ennen kaikkea suhteessa toisiin ryhmäläisiin. Ohjaan keskustelua niin, että osallistujat voivat tutkia omia tunteitaan, reaktioitaan ja ihmissuhdekuvioitaan tässä ja nyt -tilanteissa. Autan pysähtymään kokemusten äärelle, sanoittamaan niitä ja huomaamaan, mitä vuorovaikutuksessa herää.

Pidän huolta ryhmän rakenteesta ja turvallisuudesta, jotta jäsenet voivat keskittyä omaan prosessiinsa ja kohdata toisiaan mahdollisimman avoimesti. Ajattelen, että muutos syntyy ymmärryksen, myötätunnon ja jaetun kokemuksen kautta – ei pakottamalla, vaan tilaa antamalla.

Psykodynaamisessa ryhmäpsykoterapiassa ei ole ennalta suunniteltua ohjelmaa, vaan ryhmäläiset tuovat tapaamisiin omia kokemuksiaan, ajatuksiaan ja tunteitaan. Työskentely rakentuu vapaalle keskustelulle ja sille, mitä ryhmässä kulloinkin herää tässä ja nyt. Jokainen saa toimia ja edetä omassa, itselle turvallisessa tahdissaan.

Ryhmän jäsenet pohtivat yhdessä asioita ja antavat toisilleen palautetta. Terapeutin tuella pysähdytään tarkastelemaan, millaisia reaktioita, rooleja ja toimintamalleja suhteessa toisiin aktivoituu. Vähitellen voidaan tunnistaa myös tiedostamattomia tunteita, toistuvia reagointitapoja sekä saada korjaavia kokemuksia.

Turvallinen ilmapiiri ja selkeä rakenne mahdollistavat sen, että kokemuksia voidaan tarkastella rauhassa, uteliaasti ja ymmärtävästi.