Terapeuttina olen aktiivinen ja pyrin myös luottamaan prosessiin sekä sen tuomaan muutoksen mahdollisuuteen. Vuorovaikutuksessa ja aidossa kohtaamisessa sekä läsnäolossa tapahtuu ihmeitä -pakottamatta ja suorittamatta. Terapeuttina annan usein myös omien tunteideni näkyä vuorovaikutuksessa; välillä terapiassa nauretaan, välillä itketään. Myös huumori on tärkeää. En arkaile myöskään haastaa (mutta lempeästi!) asiakasta, jos huomaan että joku sokea kohta tarvitsisi huomiota. Olen saanut usein palautetta kannattelevasta ja lempeästä katseestani. Toivon asiakkaani tuntevan kannattelun terapiassa kanssani, vaikka varsinaisen terapiatyön asiakas tekeekin aina itse.

Keskustelun lisäksi otan mielelläni terapiatyössä huomioon myös kehon ja keholliset kokemukset. Pienimmillään tämä voi olla huomion suuntaamista kehoon, toisaalta terapiassa saatamme vaikka liikkua tai tehdä muita harjoituksia keholla. Käytän monipuolisesti erilaisia toiminnallisia sekä kokemuksellisia menetelmiä keskustelun tukena. Menetelmien käyttö valikoituu aina asiakaskohtaisesti ja yhdessä asiakkaan kanssa keskustellen. Mitään ei ole pakko tehdä -ja toisaalta melkein kaikkea terapiaprosessia tukevaa voi tehdä.