Terapeuttina minua kiinnostaa, kuka sinä oikeasti olet, eikä se, minkälaiseksi sinun kannattaisi muuttua. Psyykkinen kärsiminen usein ilmenee silloin, kun huomaamme näyttelevämme joukkoa erilaisia rooleja, emmekä itse tiedosta tai pysty näyttämään muille, ketkä me oikeasti olemme. Saattaa kestää kauan ennen kuin tiedostamme omia haaveitamme, ennen kuin löydämme omaa sisäistä totuuttamme sisäistettyjen ulkoisten odotusten joukosta.

Hyvä terapeuttinen dialogi on täynnä hyväntahtoisuutta. Sellainen, jossa ei asiakas, eikä terapeutti tiedä alussa, mikä on asiakkaalle totta. Asiakkaana terapiassa tarvitsemme valtavasti rohkeutta kertoaksemme toiselle mikä on sisällämme. Olemme kaikkein yksinäisimpiä silloin, kun sisäiselle kokemukselle ei löydy sanoja koska niistä ei ole saatu puhua. Terapiassa, terapiasuhteessa, jos olemme hyväntahtoisia ja rehellisiä, totuus näyttäytyy meille vähitellen.

Onnistuneessa terapiassa omaksumme ja vahvistamme kykyä kiinnittää huomiotamme itseemme ja elämään. Kaikki kärsimme tämän huomion puutteesta. Tarvitsemme ymmärrystä siitä, miksi ajattelemme ja teemme näin, eikä noin, mikä on tärkeää ja mikä ei, mitä mikäkin meille merkitsee. Terapiassa tulen läpinäkyväksi itseni edessä, toisen ihmisen seurassa. Tästä voi tulla suuri, joskus elämää mullistava kokemus.