Asennoitumistani voisi kuvata sanoilla kiinnostus, kunnioitus ja sitoutuneisuus. Olemukseltani olen rauhallinen, läsnäoleva ja kuuntelemiseen keskittyvä. Pyrin luomaan vastaanotolleni luottamuksentäyteisen tilan, jossa on kiireetöntä ja turvallista puhua mielessä olevasta ja keskustella siitä yhdessä. Ihmisen sisäiseen maailmaan tutustuttaessa on mielestäni erityisen tärkeää välttää arvottamista ja tuomitsemista – asiat ovat harvoin jos koskaan mustavalkoisia.
Pohjakoulutukseltani olen psykologi, ja työskentelin pitkään erikoissairaanhoidossa ennen kokopäiväiseen psykoterapiatyöhön siirtymistä. Olen omaksunut psykoanalyyttisen viitekehyksen. Psykoterapeuttikoulutuksen (erityistaso ja vaativa erityistaso, joka vastaa nykyistä kouluttajapsykoterapeuttikoulutusta) olen saanut Nuorisopsykoterapia-säätiössä.

Suosittelen alkuun 1-3 tutustumiskäyntiä, joilla puhutaan psykoterapiaan hakeutumisen syistä ja psykoterapiaan liittyvistä odotuksista. Samalla voi tunnustella luottamuksen syntymisen ja yhteistyön mahdollisuutta.
Pitkäkestoisessa ja tiiviissä psykoterapiassa tavataan 45 minuuttia yleensä kahdesti viikossa. Psykoterapian kokonaiskesto sovitaan tarpeen mukaan. On tavallista, että psykoterapiaan hakeudutaan käsittelemään asioita, jotka tarvitsevat aikaa tullakseen riittävästi kohdatuiksi ja haltuun otetuiksi.
Nuoren ihmisen kohdalla voi vanhempi tai vanhemmat olla tarvittaessa mukana psykoterapiasta sovittaessa.
Tapaamisissa puhutaan mielessä olevasta: muistoista, toiveista, peloista, havainnoista, kokemuksista, tunteista, ajatuksista, oletuksista, mielikuvista, unista – usein sellaisesta, mikä tuottaa ristiriitaa ja painaa mieltä, minkä kanssa on tukala olla tai mitä on vaikea hahmottaa ja ymmärtää. Harvoin psykoterapian alkaessa tiedetään, mitä kaikkea lopulta avautuu työstettäväksi.