Näkisin itseni myötätuntoisena ja rauhallisena terapeuttina. Toivon säilyttäminen ja kärsivällisyys on työssäni tärkeätä. Psykoterapia on ainutlaatuinen vuorovaikutusprosessi, jonka eri vaiheissa edetään sensitiivisesti tilanteen edellyttämällä tavalla. Siinä on hetkensä, jolloin vain kuuntelee toista, ottaa toisen asemaan eläytyen vastaan hänen elämäntarinaansa, toisina hetkinä ja jossain toisessa kohtaa terapiaa on paikkansa aktiivisemmalle, kyselevälle ja haastavammallekin työskentelytavalle. Koulutuksen, pitkän työkokemuksen ja myös oman elämänkokemuksen myötä olen oppinut tätä joustavuutta ja luottamaan myös intuitiiviseen puoleen itsessäni. Ammattitaitoani pyrin ylläpitämään ja kehittämään osallistumalla koulutustilaisuuksiin ja opintopiireihin.

Kun tapaan terapiaan tulijan ensimmäistä kertaa, menen heti suoraan asiaan ja kysyn mihin asioihin ja ongelmiin hän on apua hakemassa. Pikkuhiljaa tapaamisten edetessä tietoa kertyy hänen taustastaan, elämänhistoriaan, nykytilanteeseen ja tulevaisuuteen liittyvistä teemoista, tunteista ja ajatuksista. Elämänhistoriaa on tärkeätä käydä läpi, jotta kävijä saa ymmärrystä siihen, kuinka hänestä tuli juuri hän. Vähitellen alkaa hahmottua kävijälle ominaisia tapoja suhtautua itseen, muihin ihmisiin ja asioihin, johon paha olokin voi liittyä. Näitä tapoja työstetään terapiassa kävijän omaa etenemistahtia kunnioittaen. Terapia on pitkälti puhumista, mutta tarvittaessa ohessa voidaan käyttää erilaisia harjoituksia. Joskus terapiatapaamisissa on mukana myös kirjallista materiaalia, esim. kävijöiden kirjoittamia runoja. Nuorten kohdalla keskeisiä keskustelun aiheita ovat usein identiteettiin ja nuoruusiän kehityksen erityispiirteisiin liittyvät teemat.