Aika moni meistä varmaan tunnistaa sellaisen tilanteen, missä huomaa toimivansa tavalla, jonka TIETÄÄ huonoksi, mutta ei oikeastaan VOI sille mitään. Minulle tuo on ollut hyvin tavallinen kokemus ihmissuhteissani. Pahimmillaan olen kokenut ihmissuhteet niin haastaviksi ja turhauttaviksi, että olen jopa tietoisesti niitä vältellyt.
Varsinkin parisuhteet ovat olleet minulle vaikeita ja ne ovat yleensä päättyneet varsin ikävällä tavalla. Näistä kokemuksista johtuen, olin pitkään yksin. Ajattelin, että minun on parempi olla yksin, etten kelpaa kumppaniksi kenellekään. Mielestäni parisuhde nosti minussa pintaan kaikkein huonoimmat puoleni enkä halunnut enää kokea pettymyksiä.
Vuosien yksinolon jälkeen kohtasin nykyisen elämänkumppanini. Ensimmäistä kertaa tunsin aidosti, että tämän ihmisen kanssa haluan viettää loppuelämäni. Rakkaus on ihana asia, mutta minussa se herättää myös paljon pelkoa: mitä jos mokaan taas?
Terapiassani on tähän mennessä käytetty erityisesti skeematerapian menetelmiä. Skeematerapia on tunnelukkojen avaamiseen kehitetty terapiamuoto.
Omat syyni hakeutua terapiaan olivat moninaiset. Yksi keskeisimmistä syistä on haluni muuttaa ongelmallisia, jo lapsena opittuja käytös- ja reagointimallejani, tunnelukkoja, jotka ovat vaikeuttaneet ihmissuhteitani aikuisena.
Tunnelukkoni TOP 5
”Tunnelukko on lapsuudessa ja nuoruudessa opittu tapa reagoida, kokea, tuntea, ajatella ja käyttäytyä. Kun tunnelukko nykypäivänä aktivoituu, meissä virittyy lapsuutemme tunteita, ja lukitumme tiedostamattamme toimimaan lapsuudessa opittujen selviytymismallien mukaisesti. Tunteemme eivät ole varsinainen ongelma, vaan se, miten ne pakottavat meidät toimimaan lapsuuden keinoin. Tunnelukot saavat meidät lapsenkaltaisesti välttelemään, antautumaan ja hyökkäämään kohtaamissamme tilanteissa. Nämä keinot ovat aikuisiällä haitallisia ja toimivat itseämme vastaan.” Ote kirjasta Tunne lukkosi – vapaudu tunteiden vallasta.
Terapiassani on tähän mennessä käytetty erityisesti skeematerapian menetelmiä. Skeematerapia on tunnelukkojen avaamiseen kehitetty terapiamuoto. Tein vastaanotolla tunnelukkotestin, jonka tarkoitus on auttaa tunnistamaan omat tunnelukot. Testi löytyy kirjasta ja suppeampi versio netistä.
Tulokset eivät ole mitään kiveen kirjoitettuja: tunnelukot saattavat vaihdella elämäntilanteen mukaan. Olen toistanut testin pariin kertaan kevään aikana ja huomannut, että seuraavat viisi tunnelukkoa nousevat aina vahvimmin esiin.
| Tunnelukko | Voimakkuus |
| Pessimistisyys | erittäin vahva |
| Alistuminen | vahva |
| Epäonnistuminen | vahva |
| Vaativuus | vahva |
| Tunnevaje | vahva |
Mitä haittaa pessimistisyydestä muka on? No, elämä voisi olla kevyempää.
On kiusallista myöntää olevansa pessimisti, koska sen vastakohtaa optimismia arvostetaan niin paljon. Optimisti kuulemma pärjää paremmin elämässä, saavuttaa helpommin tavoitteitaan ja niin edelleen. Ihan kauhean mielelläni sanoisin olevani ennemmin realisti, joka näkee asioiden nurjatkin puolet. Mitä haittaa pessimistisyydestä muka on? No, elämä voisi olla kevyempää. Pessimistisyyden vallassa on kuin olisi ylimääräiset painot mielessä ja sielussa. Kulkisi jatkuvasti märissä vaatteissa, liian pienet kengät jalassa.
Eipä tuo alistuminen myöskään ole kovin mairitteleva tunnelukko. Siitä tulee mieleen heikkous, ja sitä minun on vaikea sietää itsessäni. Onkohan testituloksissa sattunut virhe, ajattelin? Kun luin kyseisen tunnelukon kuvausta, tajusin paremmin mistä tuo alistuminen kumpuaa: tukahdutetuista tunteista, erityisesti vihasta. Minun on aina ollut vaikea ilmaista suuttumusta tai vihaa. Kokemukseni on, että näiden tunteiden näyttäminen johtaa hylkäämiseen enkä siedä sitäkään kovin hyvin. Niinpä patoan sen sisääni, alistun. Minä en ymmärrä miten vihaa tai suuttumusta voi ilmaista turvallisesti?
Epäonnistuminen? No kyllä! En oikein osaa antaa arvoa omille saavutuksilleni (mitkä saavutukset?) ja välttelen mahdollista menestystä epäonnistumisen pelossa. Työurallani (mikä työura?) se on erityisesti näkynyt. Työhön sitoutuminen on ollut vaikeaa ja ainahan minulta puuttuu jokin ominaisuus tai taito, jota vaaditaan. Tosin en tarvitse ketään ulkopuolista vaatimaan, koska vaativuutta minulta löytyy runsain mitoin ihan omasta takaa. Olen oikein mestari siinä.
Onko todella niin, että sisimmässäni uskon, ettei kukaan oikeasti voi minua rakastaa?
Tunnelukoistani eniten surettaa tunnevaje. Onko todella niin, että sisimmässäni uskon, ettei kukaan oikeasti voi minua rakastaa? Vaikka minulla on hyvä suhde ja rakastava kumppani? Luulen, että tunnevaje kumpuaa ymmärretyksi ja kuunnelluksi tulemisen tarpeestani. Pohjattomasta hellyyden ja läheisyyden kaipuustani.
Lukkosulaa
Tunnelukot ovat siis lapsuudessa opittuja käytös- ja reagointimalleja, jotka eivät enää aikuisena palvele tarkoitustaan. Tiedostan oikein hyvin, että tunnelukoista on minulle enimmäkseen vain haittaa. Johonkin niitä kuitenkin edelleen tarvitsen, koska niistä luopuminen on niin hankalaa? Tunnelukot ovat kai myös eräänlaisia suojamekanismeja.
Skeematerapian yhtenä menetelmänä voidaan käsitellä esimerkiksi traumaattisia muistoja eläytymällä niihin uudelleen. Mielikuvissa palataan ikävään tilanteeseen ja läpieletään se yhdessä terapeutin kanssa, joka toimii tilanteessa vastuullisena aikuisena.
Tällä terapiamatkallani, joudun kohtaamaan asioita, jotka ovat edistäneet tunnelukkojeni syntymistä.
Olen läpielänyt terapeuttini kanssa yhden tällaisen kokemuksen. Se oli vaikeaa, surullista ja ahdistavaa, ja se nosti pintaan kipeitä tunteita ja ajatuksia. Se laukaisi prosessin, joka jatkuu edelleen. Tällä terapiamatkallani, joudun kohtaamaan asioita, jotka ovat edistäneet tunnelukkojeni syntymistä. Niiden tiedostaminen on jo iso askel. Niistä vapautuminen vaatii vielä työtä. Todennäköisesti se työ kuitenkin kannattaa.
- Terapeuttisia kertomuksia – kirjoja mielenterveydestä - 22.12.2017
- Psykoterapiaa etänä? - 18.9.2017
- 12 asiaa, jotka psykoterapeuttisi haluaa sinun tietävän - 21.6.2017