Kuvaisin työskentelyotettani lämminhenkiseksi, läsnä olevaksi, varsin aktiiviseksi ja käytännönläheiseksi. En piiloudu ammattiroolin taakse. Kerron näkemyksistäni ja ammennan ammatillisesta kokemuksestani, jos arvelen niistä olevan asiakkaalle apua. Pyrin kannustamaan ja rohkaisemaan asiakkaita. Usein on tärkeää myös ruokkia iloa ja luovuutta, jota esimerkiksi vakavasti traumatisoituneiden elämässä on usein ollut aivan liian vähän.

Psykoterapian peruskallion muodostaa luottamuksellinen, kannatteleva, asiakaskohtaisesti mukautuva vuorovaikutussuhde, jossa asiakas voi kokea tulevansa nähdyksi ja kuulluksi ainutlaatuisena yksilönä. Psykoterapeuttiseen työskentelyyn heijastuu aina jollain tavoin terapeutin sekä asiakkaan temperamentti ja persoonallisuus, heidän elämänhistoriansa, ja millainen vuoropuhelu näiden välille syntyy. Asiakkaan odotuksilla ja muutosvaiheella on myös todennäköisesti merkitystä terapian lopputuloksen kannalta.

Lyhyissä terapioissa työskentelyn kohde on selkeästi rajattu. Pitkissä terapioissa työskentely voi olla hyvin integratiivista eli eri lähestymistapoja yhdistelevää. Asiakkaan tilanteesta riippuen hyödynnän esimerkiksi käyttäytymisterapeuttisia menetelmiä, tunnelukkotyöskentelyä eli skeematerapiaa, sensomotorista työskentelyä, silmänliiketerapiaa sekä myötätuntotyöskentelyä.

Käytännössä terapiatapaamisen alussa asiakas ja terapeutti sopivat yhdessä, mihin kyseisellä tapaamiskerralla keskitytään. Tapaamisessa voidaan esimerkiksi päätyä harjoittelemaan myötätunto- tai mindfulness -taitoja, erittelemään fläppitaululle asiakkaan esille nostamaan tilanteeseen liittyviä ajatuksia, tunteita, kehon reaktioita ja toimintaa, tutkimaan mielikuvatyöskentelyn avulla ajankohtaista kipeää tunnetta ja kuinka se mahdollisesti liittyy omiin tunnelukkoihin. Asiakas voi myös saada välitehtävän, joka liittyy vaikkapa jonkin asian tarkempaan havainnoimiseen tai uuden taidon harjoitteluun.