Terapeuttisia kertomuksia – kirjoja mielenterveydestä

Terapeuttisia kertomuksia – kirjoja mielenterveydestä

Kuluvana vuonna 2017 olen lukenut useita kirjoja, joissa keskeisenä teemana on mielenterveyden häiriöt ja niiden kanssa eläminen. Valinnanvaraa on: aihetta tavalla tai toisella käsitteleviä romaaneja julkaistaan aiempaa enemmän ja yhä useammat tavalliset suomalaiset ja julkisuuden henkilöt avautuvat rohkeasti mielenterveysongelmistaan. Tänä päivänä aiheesta on sallitumpaa puhua kuin vielä 10 vuotta sitten, mutta edelleen mielenterveysongelmiin liittyvä salailun ja häpeän kulttuuri vaikuttaa yhteiskunnassamme. Kuitenkin, esimerkiksi masennukseen sairastuu joka viides suomalainen elämänsä aikana ja jokainen tuntee jonkun, jolla on mielenterveysongelma.

Ihmisillä on aina ollut tarve kertoa oma tarinansa. Kirjallisuus yhtenä taidemuotona sanoittaa ihmisen universaaleja kokemuksia ja toimii samaistumispintana omille tunteille ja ajatuksille. Kirjoittamista ja lukemista voi verrata terapiaan, jossa teksti toimii terapeutin roolissa haastaen ja ohjaten kirjoittajan tai lukijan syvemmän ymmärryksen lähteille. Tekstin äärellä syntyy parhaimmillaan puhdistava (katharttinen) kokemus, jolla voi helpottaa sisäistä painetta.

Luettua

Tätä kirjaa jonotin kirjaston varauslistalla kuukausia: Error – Mielen häiriöitä (Like 2016). Toimittajat Elina Järvi ja Tiina Hotti ovat kirjoittaneet 15 ihmisen tarinan, joiden elämään vaikuttaa jokin mielen häiriö. Henkilöt esiintyvät kirjassa kuvallaan, nimellään ja diagnoosillaan, kuten masennus, persoonallisuushäiriö, skitsofrenia, kaksisuuntainen mielialahäiriö ja syömishäiriö.

Kirjan saama runsas julkisuus johtunee osittain siitä, että mukana on muutamia julkisuuden henkilöitä, jotka luonnollisesti kiinnostavat isompaa lukijajoukkoa. Kirjassa jokaisen henkilön kertoma tarina on ainutlaatuinen ja rohkea ja näyttää, että mielenterveydenhäiriö ei erottele ihmistä – kuka tahansa voi sen saada. Kirjoittajat ovat käsitelleet henkilöitä kunnioittavasti. Mielen häiriöistä on pyritty riisumaan ennakkoluulot ja esitetty ne varsin neutraalisti. Olga Poppiuksen ja Pasi Murron ottamat valokuvat rikastuttavat tarinaa ja tuovat henkilöiden persoonaa vielä paremmin esiin.

Kirjassa esiin pääsevät myös vähemmän julkisuudessa esiintyvät mielen häiriöt. Masennus alkaa olla jo hovikelpoinen diagnoosi, mutta persoonallisuushäiriöistä tai skitsofreniasta on edelleen vaikeampia puhua. Kirjan henkilöt ovat joutuneet kamppailemaan sairautensa kanssa eikä avunsaanti ole ollut helppoa. Onneksi jokainen heistä on sitä kuitenkin lopulta saanut.

Error -kirjassa tarinansa kertoo myös Mokoma-yhtyeen laulaja ja lauluntekijä Marko Annala. Hän on kirjoittanut omaelämänkerrallisen romaanin Värityskirja (Like 2017). Se on synkkäsävyinen selviytymistarina lapsuudesta nuoruuteen, menestyvän yhtyeen keulakuvaksi ja lopulta myös perheenisäksi toistuvien rankkojen masennusjaksojen kanssa.

Masennuksen taustalla on ainakin Annalan yläasteella kokema raju koulukiusaaminen. Jatkuvan uhkailun ja nöyryyttämisen lisäksi hän joutui myös julman väkivallan kohteeksi. Pystyin samaistumaan hänen kokemuksiinsa ja erityisesti suhtautumistapaan, joka myös omassa lapsuudessani ja nuoruudessani on ollut koulukiusaamiseen: siihen ei juurikaan puututtu. Se oli jopa hiljaisesti hyväksyttyä ajatuksella, että jokuhan se kumminkin joutuu kiusanteon kohteeksi ja se joku oli yleensä se hieman ujo ja omissa oloissaan viihtyvä oppilas. Kiusaaminen jättää aina syvät jäljet. Nykyään kiusaamiseen koulumaailmassa puututaan jo tehokkaammin, mutta paljon pitää vielä tehdä!

Synkkyydestään huolimatta tarina antaa toivoa sille, että toistuvista masennusjaksoista huolimatta voi oppia elämään mielekästä elämää. Kirjoittaja hyväksyy lopulta oman ominaislaatunsa ja alttiutensa sairastua masennukseen uudelleen. Musiikki ja perheen tuki ovat hänen elämänsä peruspilareita ja kantavat läpi vaikeimpien vaiheiden. Elämässä on sittenkin kaikki värit, ne kirkkaammat myös.

Anna-Leena Härkösen kirja Valomerkki herätti ilmestyessään keskustelua siitä, onko romaanin päähenkilö tarpeeksi uskottava kuoleman toiveissaan. Kirjailija Anita on ajoittain hyvin ahdistunut ja kärsii jonkinasteisesta masennuksesta, mutta siitä huolimatta hän on varsin toimintakykyinen sosiaalista elämää viettävä menestynyt taiteilija. Voiko hänen kaltainen ihminen tosissaan suunnitella itsemurhaa? Eikö sellaisten ajatusten kanssa painiva olekaan aina täysin toimintakyvytön, pimeässä yksinään kyhjöttävä itsestään huolehtimaton reppana, jolta on kadonnut kosketus reaalimaailmaan? Härkönen romuttaa reippaasti tämän stereotypian ja näyttää romaanihenkilönsä kautta, että ihminen voi kokea suunnatonta sisäistä tuskaa kaikista ulkoisista menestysmerkeistä huolimatta. Onneksi Anitan käy lopulta hyvin: vähältä piti -tilanne, onnettomuus, palauttaa hänen elämänhalunsa. Härkönen on kertonut julkisuudessa, että tapahtuma pohjautuu todellisuuteen.

Härkösen tarkka kuvaus kirjailijan työstä ahdistuksineen on parhaimpia koskaan lukemiani. Yhtään luomisen tuskaa joskus kokeneelle nuo kuvaukset osuvat välillä piinallisen lähelle omia kokemuksia kirjoittamisprosessin vaikeudesta.

Bloggarikollegani Minna Hermunen on kirjoittanut Hymyn takaa -kirjan omasta pyristelystään pois masennuksesta psykoterapian avulla. Alun perin tekstit on julkaistu hänen blogissaan. Vaikka teksti ei ole loppuun asti hiottua ammattikirjoittajan tekstiä, on sillä omat ansionsa, joista merkittävimpänä armoton rehellisyys. Minna kuvaa todella rohkeasti omaa vajavaisuuden kokemustaan ja lujaa uskoaan selviytymiseen. Teksti ei kaunistele vaan ajoittain kuvaus on varsin rankkaa kaikessa paljastavuudessaan. Välillä nousee pala kurkkuun pelkästä myötätunnosta.

Valoa teokseen tuo se, että vaikka kirjoittaja on itselleen välillä hyvin ankara, on hän samaan aikaan myös armollinen ja ymmärtäväinen. Tässä kirjassa, jos missä, on autenttista kuvausta mielenterveyden ongelmien kanssa kamppailusta ja siitä, miten niistä selvitään. Keskeiseksi nousee terapian merkitys itseymmärryksen ja eheytymisen tiellä.

 

Jutussa mainitut kirjat:

Hymyn takaa, Minna Hermunen, Mediapinta Oy 2017

Valomerkki, Anna-Leena Härkönen, Otava 2017

Värityskirja, Marko Annala, Like 2017

Error – Mielenhäiriöitä, Elina Järvi ja Tiina Hotti, Like 2016

 

Seuraavaksi lukulistalla:

Depressiopäiväkirjat, Anni Saastamoinen, Kosmos 2017

Kerrottu huone, Marjo Katriina Saarinen, Teos 2017

Psykoterapiaa etänä?

Psykoterapiaa etänä?

Etäterapia on psykoterapiaa etähoitona. Etäterapiaa toteutetaan skypen kaltaisten, mutta suojattujen ohjelmien välityksellä reaaliaikaisesti tai digitaalisena ajasta riippumattomana itsehoito-ohjelmana, jossa ammattilainen auttaa etenemistä valmentajan tavoin.

Tutkimusten mukaan etäpsykoterapia on yhtä tehokasta kuin kasvokkainen psykoterapia. Parhaiten etäpsykoterapioiden on osoitettu tehoavan masennuksen, sosiaalisen ahdistuneisuuden ja paniikkihäiriön hoidossa, mutta sitä on sovellettu myös monien muidenkin mielenterveyshäiriöiden hoitoon, joiden osalta tulokset ovat lupaavia.

Nettiterapiat tai verkkovälitteiset terapiat ovat terapia-ammattilaisten tukemia ajasta riippumattomia itsehoito-ohjelmia netissä. Asiakas käy läpi tietyn ajan kuluessa terapiaohjelman, jossa on aiheeseen liittyvää tietoa ja tehtäviä. Taustalla on terapeutti tai muu ammattilainen, joka tukee asiakkaan etenemistä, esimerkiksi viestien avulla. Asiakas ja terapeutti eivät pääsääntöisesti koskaan tapaa kasvokkain. Nettiterapia-ohjelma voi olla myös täysin automaattinen eli pelkästään itsenäisesti toteutettava. Nettiterapian hyvinä puolina voidaan pitää sen ajasta ja paikasta riippumattomuutta.

Nettiterapioita on tutkittu laajasti ja niitä pidetään toimivina hoitoina. Ne on otettu mukaan masennuksen Käypä hoito -suositukseen. Nettiterapiasta hyötyvät tietynlaiset potilaat, mutta eivät kuitenkaan kaikki. Yleisimmin nettiterapia soveltuu lieviin tai keskivaikeisiin mielenterveyden ongelmiin. Itsenäinen tehtäviin perustuva työskentely vaatii asiakkaalta sitoutumista ja kohtalaista toimintakykyä. Vaikeammista oireista kärsivät potilaat eivät välttämättä kykene suorittamaan nettiterapiaa läpi. Terapeutille tai hänen organisaatiolleen etuna on pienempi aikapanos ja kyky hoitaa isompaa asiakasmäärää.

HUS:n ylläpitämä Mielenterveystalo tarjoaa nettiterapiaohjelmia muun muassa masennuksen, paniikkihäiriön, alkoholin liikakäytön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon. Mielenterveystalon nettiterapioihin voi hakeutua kaikkialta Suomesta julkisen tai yksityisen tahon lääkärin lähetteellä ja ne ovat  asiakkaalle ilmaisia.

Videovälitteinen psykoterapia on verkon välityksellä tapahtuvaa reaaliaikaista psykoterapiaa. Se vertautuu kasvokkaiseen psykoterapiaan, paitsi että terapiaistunto käydään tietokoneen, tabletin tai mobiilin välityksellä.

Videovälitteinen terapia yleistyy nopeasti. Yhä useampi palveluntarjoaja ja terapeutti tarjoaa myös tätä mahdollisuutta. Videovälitteinen terapia tulee toteuttaa vahvasti suojatun ja turvallisen videoyhteyden välityksellä, joka täyttää Valviran ja EU:n vaatimukset. Esimerkiksi verkkopuheluihin tarkoitettu sovellus Skype ei täytä näitä turvallisuusvaatimuksia.

”Tutkimuksissa videovälitteiset psykoterapiat on osoittautuneet toimiviksi ja vaikuttavaksi menetelmäksi psykoterapian toteuttamiseen. Videovälitteisessä terapiassa terapiasuhteen kehittyminen on havaittu olevan samankaltaista ja jopa yhtä hyvää kuin kasvokkaisissa terapioissa. ”

Käytännössä asiakkaalla ja terapeutilla tulee olla käytössä sama ohjelma, jotta videoyhteys on mahdollinen. Asiakas lataa omalle laitteelleen saman ohjelmiston, jota terapeutti käyttää. On myös olemassa nettivälitteisiä ohjelmia, joita ei tarvitse fyysisesti asentaa laitteelle. Yhteys tapahtuu suoran linkin välityksellä, jonka terapeutti jakaa esimerkiksi sähköpostilla asiakkaalle. Ohjelmat ovat pääasiassa englanninkielisiä ja joko maksullisia tai maksuttomia.

Kela korvaa videon välityksellä toteutettua psykoterapiaa tietyin ehdoin

Silloin kun psykoterapian toteuttaminen kasvokkain samassa tilassa ei ole mahdollista, Kela voi korvata osan terapiakäynneistä videovälitteisesti toteutettuina. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi pitkät välimatkat terapiaan tai oman kunnan psykoterapiapalvelujen rajallisuus. Myös asiakkaan tai terapeutin muutto toiselle paikkakunnalla tai ulkomaille meneillään olevan kuntoutuspsykoterapian aikana voidaan korvata videovälitteisesti toteutettuna. Korvaavuuden edellytyksenä on, että asiakas on edelleen vakuutettuna Suomessa.

Psykoterapian korvaaminen etäterapiana kuitenkin edellyttää hoitokäyntejä myös psykoterapeutin tavanomaisella vastaanotolla. Terapia on aina myös aloitettava henkilökohtaisin tapaamisin.

Videovälitteinen terapia tulee toteuttaa erityisesti tietoturvaseikat huomioiden. Kela ei korvaa mahdollisen suojatun yhteyden järjestämisestä aiheutuvia kustannuksia.

Etäterapian vahvuudet

Etäterapia herättää varmasti monissa epäilystä sen toimivuudesta, jopa suoranaista vastustusta. Tieto etäterapian mahdollisuuksista ei ole vielä riittävän laajaa. Monet ammattilaisetkaan eivät ole valmiita ottamaan etäterapian toimintamalleja käyttönsä, joko tiedon puutteesta tai omasta asenteestaan johtuen. Pakollista se ei olekaan, mutta digitalisaation kiihtyessä varsinkin nuorempi sukupolvi on valmis ottamaan luontevasti käyttöönsä erilaisia verkkosovelluksia ja appseja, myös terveydenhuollossa. Etäpsykoterapia tuo osittain helpotusta myös psykoterapian saatavuuden ja hoitoon pääsyn nykytilaan Suomessa.

Psykoterapeutti Satu Pihlaja on kouluttanut mm. TE-toimiston psykologeja videoyhteydellä toteutettavaan psykologiseen ohjaukseen. Hän käy läpi koulutuksessa myös etäterapeutin taitoja, jotka voidaan jakaa kahteen osaan. Etäterapeutin käytännön taitoja ovat halukkuus työskennellä verkkoalustoilla, pelottomuus tietotekniikkaa kohtaan, ymmärrys tietosuojasta, kyky vastata ja reagoida nopeasti sekä kielellinen kyvykkyys. Emotionaalisia taitoja ovat kyky kirjalliseen tunneilmaisuun, tietoisuus miten asiakas havaitsee terapeutin, verkko- ja tietokone ongelmien sietokyky, taito siirtyä moodista toiseen ja kyky käsitellä asiakkaan hankalia tunteita.

Hän viittaa myös tutkimukseen, jossa verrattiin kasvokkaista terapiaa ja etäterapiaa. Kokonaisuutena tutkittiin terapeuttista yhteistyösuhdetta. Ulkopuolinen havainnoija arvioi asiakkaan osallistumista, kuten hänen aktiivisuustasoa, aloitteellisuutta, luottamusta ja mahdollista vihamielisyyttä sekä terapeutin tutkivaa otetta. Yhtenä johtopäätöksenä oli, että etäterapiassa asiakas on aloitteellisempi ja aktiivisempi kuin kasvokkaisessa terapiassa.

Samankaltaiset tulokset ovat sittemmin toistuneet myös muissakin tutkimuksissa. Näyttää siltä, että etäterapiassa asiakkaat ottavat jonkin verran enemmän vastuuta vuorovaikutuksesta ja etäisyys saa tilanteen tuntumaan turvallisemmalta kuin kasvokkaisessa terapiassa. Videovälitteinen terapia mahdollistaa myös läsnäolevaa työskentelyä ja toisen tunteiden havainnointia, tosin ei ihan niin vahvasti kuin kasvokkain tapahtuvassa terapiassa.

Pihlajan mukaan ammattilaisten kentässä on jonkin verran kokemusta siitä, että esimerkiksi hyvin vaikeissa persoonallisuushäiriöissä videovälitteinen terapia antaa  asiakkaalle strukturoidumman terapiatilanteen, jolloin saadaan tietyt asiat paremmin käsitellyiksi, kun tilanne ei ole niin tunteita nostattavaa kuin kasvokkaisessa terapiassa. Tällaisissa tapauksissa videoterapia saattaa kasvokkain tapahtuvaan terapiaan nähden jopa paremmin edistää terapian tavoitteita. Myös persoonallisuudeltaan tietyn tyyppiset terapeutit itse kokevat strukturoidun videoterapiaistunnon itselleen sopivammaksi.

Tutkimuksissa videovälitteiset psykoterapiat on osoittautuneet toimiviksi ja vaikuttavaksi menetelmäksi psykoterapian toteuttamiseen. Videovälitteisessä terapiassa terapiasuhteen kehittyminen on havaittu olevan samankaltaista ja jopa yhtä hyvää kuin kasvokkaisissa terapioissa. Myös yleinen tyytyväisyys videovälitteisissä psykoterapioissa on hyvä, niin ammattilaisten kuin asiakkaidenkin keskuudessa. Etäterapia tulee tuskin kokonaan korvaamaan terapeutin ja asiakkaan kasvokkaista kohtaamista. Se voi monessa tapauksessa olla hyvä vaihtoehto tai lisä tavanomaisen terapian rinnalla.


Lähteet:
mielenterveystalo.fi/nettiterapiat
Etäkuntoutus. Kelan tutkimus. Helsinki 2016. Toim. Salminen A-L, Hiekkala S, Stenberg J-H
www.slideshare.net/kelantutkimus/stenberg-janhenry-etkuntoutus-ja-psykoterapia
Mielenterveyttä etänä? Lääkärilehti 35/2016
Psykologista ohjausta virtuaalisesti: ohjausta videolla, Satu Pihlaja, PsL, psykoterapeutti YET
Kela

 

 

Etäterapia Minduussa

Palvelun Premium-jäsen saa terveydenhuollon vaatimukset täyttävän videoterapiayhteyden. Suojattu videoyhteys toimii suoraan internet-selaimessa, joten psykoterapeutin tai asiakkaan ei tarvitse ladata ohjelmaa laitteelleen.

Minduun nettivälitteinen videoterapiaohjelmisto on suomenkielinen.

Palvelusta löytyy n. 270 psykoterapeutin profiilit, joista n. 25%  tarjoaa myös videovälitteistä psykoterapiaa.

Hakutoiminnolla voi etsiä videoterapiaa tarjoavat psykoterapeutit sekä tiedon vapaista ajoista.

12 asiaa, jotka psykoterapeuttisi haluaa sinun tietävän

12 asiaa, jotka psykoterapeuttisi haluaa sinun tietävän

1. Elämänohjeiden antaminen ei ole psykoterapeutin tehtävä

Psykoterapeutti ei kehota sinua esimerkiksi päättämään avioliittoasi tai jättämään työtäsi, vaikka se saattaisikin olla oikea ratkaisu. Psykoterapian tarkoitus ei ole kertoa, miten sinun tulisi selvitä elämässäsi. Psykoterapeutti antaa sinulle toki keinoja selvitä masennuksesta tai pärjätä kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa, mutta henkilökohtaisen elämäsi päätöksiin hän ei ota kantaa – ainakaan kertomalla mitä sinun pitäisi tehdä.

Psykoterapian tavoitteena on auttaa sinua ymmärtämään itseäsi paremmin, muuttamaan haittaavia ajattelu- ja toimintatapojasi ja suhdettasi ympäröivään todellisuuteen.

2. Psykoterapeutti on käynyt itsekin psykoterapiassa

Suomessa psykoterapeutin koulutukseen kuuluu käydä opiskeluaikana myös itse psykoterapiassa. On suuri etu, että psykoterapeutti itse kokee psykoterapiaprosessin asiakkaan näkökulmasta. Yleensä psykoterapeutit ovat käyneet ainakin kahden vuoden psykoterapian, kouluttajatason psykoterapeutit huomattavasti enemmän ja psykoanalyytikot tyypillisesti ainakin viisi vuotta. Lisäksi psykoterapeutti käyttää asianmukaista työnohjausta oman ammattitaitonsa ja työhyvinvointinsa ylläpitämiseen.

3. Psykoterapeutit eivät määrää lääkkeitä

Lääkemääräykset tekee aina psykiatri, lääkäri tai muu hoitava taho, jolla on siihen tarvittava ammattitaito ja lupa. Psykoterapeutti voi kuitenkin heidän ohjauksessaan auttaa asiakasta psykoterapiajakson aikana lääkityksen aloittamisen ja lopettamisen suhteen, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Tällainen yhteistyö yksityisen psykoterapeutin ja lääkemääräyksistä vastaavan tahon kanssa on kuitenkin varsin vähäistä. Psykoterapeutteja työskentelee myös muun muassa perheneuvoloissa ja psykiatrisilla poliklinikoilla, jolloin yhteistyö on tiiviimpää.

4. Psykoterapiassa voi käydä ilman mielenterveyshäiriön diagnoosia

Kyllä, itsemaksavana asiakkaana psykoterapiassa voi käydä ilman diagnoosia. Moni käy psykoterapiassa lisätäkseen itsetuntemustaan, selvitäkseen elämänkriisistä, parisuhdeongelmien takia tai vaikkapa työstressin vuoksi. Lyhytkin psykoterapiajakso voi auttaa pääsemään elämässä eteenpäin.

Sen sijaan Kelan tuen saaminen edellyttää diagnoosia, 3 kuukauden psykiatrista hoitosuhdetta, psykiatrin B-lausuntoa ja Kelan myöntävää tukipäätöstä.

5. Psykoterapeutti ei puhu asiakkaistaan ystäviensä kanssa baarissa

Luottamuksellisuus on ykkösvaatimus psykoterapeutin ja asiakkaan välisessä suhteessa! Psykoterapeutilla on vaitiolovelvollisuus ja hänen tulee säilyttää asiakkaidensa tiedot siten, että ne eivät päädy ulkopuolisille. Hän saattaa tosin keskustella haastavista asiakastapauksistaan nimettöminä ja yleisellä tasolla luotettavien kollegoidensa kanssa ja työnohjauksen yhteydessä. Tämän tarkoituksena on psykoterapeutin oman ammattitaidon ylläpitäminen ja mahdollisten vaikeiden tilanteiden parempi hoitaminen.

6. Sinä päätät, haluatko “tunnistaa” hänet psykoterapian ulkopuolella

Psykoterapeuttisi ei tule moikkaamaan sinua julkisella paikalla ja sanomaan ”kiva nähdä sinua ulkona ja näytätpä reippaalta”. Sinä olet se, joka tervehtii ensin häntä kaupassa tai ravintolassa, jos niin haluat. Jos asia askarruttaa sinua, voit ottaa sen puheeksi hänen kanssaan.

7. Pelkkä psykoterapiassa käynti ei riitä – sinun täytyy myös osallistua siihen

Psykoterapiassa käynti poikkeaa huomattavasti lääkärissä käynnistä, jossa ollaan vastaanottajan roolissa, antaen lääkärin tutkia ja kertoa hoito-ohjeet. Psykoterapia on jotain aivan muuta kuin tällaista passiivista odottamista, että psykoterapeutti kysyisi ne oikeat kysymykset, ja tuloksia alkaisi syntyä itsestään. Ne, jotka näin odottavat, tulevat todennäköisesti pettymään. Psykoterapiaprosessi on yhteistyötä psykoterapeutin kanssa, jossa te molemmat työskentelette sinun haluamiesi asioiden parissa.

8. Itselleen sopivan psykoterapeutin löytäminen on tärkeää

Tutkimukset osoittavat, että psykoterapian onnistumisen kannalta ehkä merkittävin seikka on yhteistyösuhteen eli terapeuttisen allianssin hyvä laatu psykoterapeutin kanssa. Toisin sanoen, teillä on hyvä synkata keskenänne. Terapeuttinen allianssi rakentuu kolmesta osatekijästä: tunnevuorovaikutuksen laatu ja empatia, yhteisymmärrys tavoitteista ja yhteisymmärrys tehtävistä.

Psykoterapia itsessään ei aina ole miellyttävää, joten on tärkeää tuntea olonsa turvalliseksi terapiakäynnin aikana. Hyvässä terapiasuhteessa asiakas tuntee tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi.

9. Saako psykoterapeuttia halata?

Me suomalaiset emme ole luonnostaan halailijoita, joten psykoterapeuttikin saattaa kokea sen kiusalliseksi. Joku voi myös miettiä, voiko psykoterapeutilta kysyä hänen henkilökohtaisesta elämästään. Molemmissa tapauksissa asia kannattaa ottaa hänen kanssaan puheeksi, jos kokee sen itselleen tärkeäksi. Sinulla on oikeus kysyä häneltä mitä haluat, mutta hänellä on myös oikeus päättää omasta puolestaan, mikä on sopivaa ja mikä ei.

10. Psykoterapeutilla ei ole kaikkia vastauksia

Jotkut saattavat olettaa, että psykoterapeutilla olisi jonkinlainen erityinen kyky nähdä asiakkaan sisimpään. Näin ei kuitenkaan ole. Psykoterapeutit kouluttautuvat ymmärtämään ihmisen käyttäytymistä, tunteiden ja ajattelun mekanismeja ja ylipäänsä ihmisenä olemista. Monella psykoterapeutilla on ehkä myös luontainen herkkyys ihmisyyden eri puolien havaitsemiseen. Kokemus ja ammattitaito antavat psykoterapeutille pohjan ymmärtää asiakkaansa tilannetta ja näin auttaa häntä ohjaamaan psykoterapiaprosessia tulokselliseen suuntaan.

11. Psykoterapeutin ammatti voi olla raskas

Psykoterapeutti saattaa kuunnella vaikeita asioita tunnista toiseen, päivästä päivään, ja silti hänen täytyy säästää voimiaan myös omalle perheelleen ja itselleen. Se on haastava yhtälö, mutta ihan mahdollista hallita. Psykoterapeutin velvollisuus on huolehtia myös omasta jaksamisestaan. Tähän hän käyttää säännöllistä ja jatkuvaa työnohjausta, jossa voi purkaa työstä kertynyttä kuormaa.

12. Psykoterapeutin ammatti voi olla todella palkitsevaa

Psykoterapeutin ammattiin hakeutuvat ovat yleensä hyvin kiinnostuneita ihmisistä. Sinun psykoterapeuttisi on kiinnostunut sinusta ja hän haluaa sinun voivan paremmin. Psykoterapeutti todennäköisesti iloitsee jokaisesta ammatillisesta onnistumisestaan ja nähdessään asiakkaansa edistyvän kasvuprosessissaan.


Lähteenä toimiva englanninkielinen artikkeli 15 Things Therapists Actually Want You To Know on julkaistu ensimmäisen kerran joulukuussa 2015 BuzzFeed -verkkosivustolla. Alkuperäistä juttua varten oli haastateltu kolmea amerikkalaista pitkänlinjan psykoterapeuttia. Tätä juttua kommentoimassa on ollut Psykoterapian erikoispsykologi PsL, integratiivinen psykoterapeutti ja työterveyspsykologi Teemu Ollikainen.


Lue myös

Seeking mental health care in Finland

Seeking mental health care in Finland

Seeking mental health care can seem very difficult and hard to understand. The following is my guide to finding mental health care in Finland for adults.

Terapeuttisia kertomuksia – kirjoja mielenterveydestä

Terapeuttisia kertomuksia – kirjoja mielenterveydestä

Kuluvana vuonna 2017 olen lukenut useita kirjoja, joissa keskeisenä teemana on mielenterveyden häiriöt ja niiden kanssa eläminen. Valinnanvaraa on: aihetta tavalla tai toisella käsitteleviä romaaneja julkaistaan aiempaa enemmän ja yhä useammat tavalliset suomalaiset ja julkisuuden henkilöt avautuvat rohkeasti mielenterveysongelmistaan.

Luottaisinko ammattiapuun?

Luottaisinko ammattiapuun?

Ystäväni on huonossa jamassa. Hän ei saa unta, ruokahalu on olematon, ja hän laihtuu. Välillä hän käy ylikierroksilla, toisinaan katse on tyhjä ja ilmeetön. Hänen kanssaan puhuessaan tuntuu, että kaikki maailmassa on kääntynyt häntä vastaan eikä mitään toivoa ole. En ole mielenterveyden ammattilainen, mutta uskallan sanoa omasta kokemustaustastani käsin, että ystäväni on vaikeasti ahdistunut ja ehkä myös masentunut. Hän tarvitsee ammattiapua.

Ystäväni ei kuitenkaan usko, että esimerkiksi psykoterapiasta tai lääkehoidosta olisi hänelle todellista hyötyä. Siitä huolimatta hän on koettanut hakea apua ahdistukseensa julkisen ja yksityisen terveydenhuollon kautta. Hän on tavannut useamman lääkärin, mielenterveyshoitajan ja psykiatrin. Hänelle on määrätty kokeiltavaksi jo useampaa lääkettä ahdistuksen lievittymiseen, nukkumiseen ja mahdollisen masennuksen hoitoon. Niistä ei kuulemma ole mitään apua.

Hänen pelkonsa ja vastustuksensa ”myrkkyjä” ja ”kaiken maailman psykologeja” kohtaan on ilmeinen. Hän lopettaa määrätyn lääkkeen heti ensimmäisen epämääräisen oireen ilmettyä eikä luota yhdenkään mielenterveyden ammattilaisen näkemyksiin. Hän jatkaa epätoivoisesti vastausten etsimistä kysymyksiin: Mikä minua vaivaa? Kuka voisi auttaa?

Terapia ei toimi?

Psykologian professori David B. Feldman väittää, että niin sanottu terapiavastaisuus on aika tavallista. Hän puhuu aiheesta omasta, amerikkalaisesta yhteiskunnasta käsin, mutta myös meillä Suomessa on paljon ennakkoluuloja suhtautumisessa mielenterveysongelmiin ja sen hoitoon.

Feldman esittää muutaman mahdollisen syyn ”terapia ei toimi” -uskomuksen taustalla:

1) Vaikeus uskoa, että keskustelu auttaa korjaamaan ongelmia

Totta on, että arkisessa keskustelussa ongelmamme eivät välttämättä korjaannukaan. Psykoterapiassa keskustelu on kuitenkin toisenlaista kuin mitä se on ystävien, perheen tai työkaverien kanssa. Feldman sanoo, että psykoterapiassa kyse ei oikeastaan edes ole keskustelusta vaan pikemminkin oppimisprosessista.

Psykoterapiassa asiakas oppii muun muassa keskustelujen kautta havainnoimaan itseään tavalla, joka auttaa häntä muuttamaan ongelmallisia ajattelu- ja toimintatapoja.

Opettajan tehtävä on jakaa kaikki tietonsa oppilailleen ja tehdä itsensä tarpeettomaksi. Hyvä opettaja voi parhaimmillaan antaa oppilaalleen läpi elämän kantavia merkittäviä oivalluksia. Psykoterapian tarkoitus on samankaltainen. Terapeutin tulee tehdä itsensä tarpeettomaksi etsimällä yhdessä asiakkaan kanssa sellaiset työkalut, joilla hän selviää vaikeuksiensa yli. Psykoterapiassa asiakas oppii muun muassa keskustelujen kautta havainnoimaan itseään tavalla, joka auttaa häntä muuttamaan ongelmallisia ajattelu- ja toimintatapoja. Tavoitteena on, että ihminen voi toimia ikään kuin itse itselleen terapeuttina.

Psykoterapeuttiset menetelmät ovat kuitenkin tänä päivänä kehittyneet huimasti siinä, missä muukin terveydenhuolto ja lääketiede.

2) Psykoterapian maine ei ole välttämättä hyvä

Suurten ikäluokkien (vuosina 1946-50 syntyneet) muistissa voi olla kokemuksia psykoterapiasta ajalta, jolloin se ei oikeastaan toiminut sen paremmin kuin ajatus, että aika parantaa haavat, jos on parantaakseen. Psykoterapeuttiset menetelmät ovat kuitenkin tänä päivänä kehittyneet huimasti siinä, missä muukin terveydenhuolto ja lääketiede.

Nykyäänkin on hyvin mahdollista kokea huonoa terapiaa. Aika on otollinen epäeettisille menetelmille, joissa puutteellisen ammattitaidon omaavat ”terapeutit” saattavat vain pahentaa ihmisen ongelmaa. On myös huomattava, että kaikille psykoterapia ei toimi.

Ihmisillä on lisäksi taipumus välittää helpommin eteenpäin huonot kuin hyvät kokemuksensa. Näitä saamme seurata mediassa päivittäin, ja some mahdollistaa helpon tavan purkaa katkeruuttaan. Negatiivisia uskomuksia on varsin vaikeaa muuttaa. Mutta kuten Feldman toteaa, huono terapia on yksinkertaisesti huonoa terapiaa, mutta tämän perusteella ei kannata tuomita koko terapiakenttää kelvottomaksi.

3) Pessimistinen käsitys ihmisen kyvystä muuttua

Valitettavasti mielenterveysongelmista kärsivä voidaan yhä edelleen leimata yhteiskunnassamme. Ajatellaan, että kerran sairastuttuaan ihminen kärsii siitä loppuelämänsä ja on jollain tavalla epäkelvompi yksilö esimerkiksi työelämässä. Feldman antaa rajun esimerkin: Vuonna 2015 lentoperämies Andreas Lubitz päätti elämänsä traagisesti Germanwingsin lennolla 9525 vieden mukanaan myös 150 muun ihmisen hengen. Lubitz oli kärsinyt mielenterveysongelmista, mutta ilmeisesti salannut ne työnantajaltaan. Hänen tapauksessaan on oikein kysyä, miten tällainen kauhea tragedia oltaisiin voitu estää. Sen sijaan ei voida yleisesti vaatia, että kaikilta mielenterveysongelmista kärsiviltä kiellettäisiin oikeus harjoittaa enää ammattiaan.

Käsitys siitä, ettei mikään tai kukaan voi auttaa, voi johtaa oman tilansa kieltämiseen, ja pahan olon kierre jatkuu.

Resilienssi eli selviytymiskykyisyys tarkoittaa henkistä vahvuutta ja valmiutta kohdata vastinkäymisiä ja selviytyä niistä. Resilienssiä voi jokainen kasvattaa, ja joskus siihen kannattaa hakea myös ulkopuolista apua, esimerkiksi psykoterapiasta. Oman elämänsä suuntaa voi muuttaa.

Suurin harmi näistä kielteisistä uskomuksista on se, että ne voivat estää ihmistä saamasta tarvitsemaansa hoitoa. Käsitys siitä, ettei mikään tai kukaan voi auttaa, voi johtaa oman tilansa kieltämiseen, ja pahan olon kierre jatkuu. Surullista, että itseltään kieltää avun, vaikka sitä saattaisi löytyä. Psykoterapia on varsin tuloksellista: tutkimusten mukaan noin 80 % kokee sen itselleen hyödylliseksi.

Ystävälleni voin vain sitkeästi yrittää valaa uskoa siihen, että apua on mahdollista saada. Kunhan siihen antaa itselleen luvan. Halu ja keinot parantua löytyvät itsestä, ja siinä matkalla oikeanlainen hoito ja terapia voivat auttaa.

Lue myös

Miksi puhua terapeutille?

Tutkitusti totta: Metsä hoivaa mieltä

Tutkitusti totta: Metsä hoivaa mieltä

Luonnossa oleskelu ja liikkuminen tuottavat monenlaisia terveys- ja hyvinvointivaikutuksia. Luontoympäristön voimauttavia vaikutuksia fysiologisella tasolla ovat muun muassa lihasjännityksen väheneminen sekä verenpaineen ja stressihormoni kortisolin pitoisuuden laskeminen. Jo lyhytkin käynti lähimetsässä tai kaupunkiluontoalueella auttaa esimerkiksi työstressistä palautumista.

Sekä kansainvälisissä että suomalaisissa tutkimuksissa on todettu erityisesti metsäympäristöjen vaikuttavan myönteisesti mielialaan. Mielialan koheneminen on yhteydessä kykyyn palautua kuormituksesta eli stressaavista tilanteista. Parhaimmillaan luontokokemus elvyttää arjen huolien täyttämän mielen, selkeyttää ajatuksia ja rauhoittaa kokonaisvaltaisesti kehoa ja mieltä. Pitkävaikutteista mielialan kohentumista ja myönteisten tunteiden lisääntymistä on tutkimuksissa havaittu säännöllisesti yli 5 tuntia kuukaudessa luonnosta nauttivilla.

Suomessa on tehty useita kokeiluhankkeita niin sanottujen Green Care -menetelmien käytöstä mielenterveyskuntoutujien ja muiden sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaiden hoidon tukena. Esimerkkeinä Terveysmetsä-hanke, jonka puitteissa Sipoon avoterveydenhuolto tarjosi diabetesta ja lievää masennusta sairastaville potilailleen mahdollisuutta osallistua ohjatuille terveysmetsäretkille tai Enontekiöltä saamelaisten päihdetyöhön kehitetty Mettäterapia. Ympäri Suomea toteutetut kokeiluhankkeet ovat antaneet hyviä tuloksia siihen suuntaan, että metsäluonnosta voi olla apua myös työuupumuksen, masennuksen ja stressin hoidossa.

Metsä kuuluu kaikille

Metsää todellakin hyödynnetään nyt paljon hyvinvoinnin lähteenä. Miltä kuulostaa esimerkiksi metsäkellintä ja puuhengitys? Tai Metsämieli-menetelmä ja Hyvän mielen metsäkävelyt?

Metsämieli -hyvinvointimenetelmän kehittäjä ja kouluttaja Sirpa Arvonen näkee selkeät syyt luonto- ja metsäinnostuksen lisääntymiseen.

– Hektinen elämänrytmi ja stressi on niin monilla läsnä omassa elämässä. Luonnosta saa edullisesti, ja usein läheltä omaa kotia, vastapainoa kiireiseen ja vaativaan arkeen. Eri tutkimustulosten välittämää tietoa luonnon hyvinvointivaikutuksista on kuultu jo paljon, ja retkeilystä, ulkoilusta ja luontoliikkumisesta on tullut trendikästä. Esimerkiksi kansallispuistojen kävijämäärät ovat nousussa.

– Myös Metsämieliohjaajakursseille riittää tulijoita; monet haluavat käyttää luontomenetelmiä osana omaa työtänsä, esimerkiksi lasten, nuorten, erityisryhmien tai ikääntyvien kanssa toimiessa.

Mitä Metsämieli-menetelmä antaa työstressiä kokeville?

– Olen koutsannut kymmeniä kiireisiä yritysjohtajia, joiden kanssa luonto on toiminut rauhoittavana valmennusympäristönä. Aina ei ehdi mennä metsään, mutta taukohetkenä toimii hyvin vaikkapa työpaikan ympäri kävely kesken työpäivää tai luontokuvien katselu työmatkalla.

–  Metsämieliohjaajakursseille on osallistunut myös useita psykiatreja ja psykologeja, jotka ovat todenneet luonnon toimivan hyvin mielenterveyden tukena.

Miten mielialaongelmista kärsivät voisivat hyödyntää metsän elvyttävää vaikutusta?

– Ylipäänsä luonnon hyvää tekeviä vaikutuksia saa ympäröimällä itsensä vihreällä. Ei tarvita edes metsää, vaan puistonpenkkikin riittää, jos siitä avautuu näkökenttään luonnon vihreyttä.

– Parasta on miettiä, miten luontoa voisi hyödyntää lähiympäristössä. Aluksi voi mennä ulos, omalle pihalle tai lähipuistoon, vaikkapa vain 5 minuutiksi pelkästään olemaan ja aistimaan ympäristöä. Tai voi katsoa maisemaa parvekkeelta. Luonnon seuraaminen, pienien yksityiskohtien huomaaminen ja eri vuorokauden- ja vuodenaikojen vaihtelut vievät huomion hetkeksi pois omista ajatuksista. Kun keskittyy aistimaan luontoa, saa lomaa huolista.

Entä miten kaupunkilainen löytää tiensä metsään?

– Suomessa jokaisessa kaupungissa on puistoja, ja niistä voi aloittaa. Kaikissa lähiöissä on kuntorata, jonka keskellä on pieni metsä, ja siellä ei voi eksyä. Kuntorata on usein ympyrä, joten aina voi tulla takaisin reitille. Retkiä voi tehdä myös toisiin kaupunginosiin ja tutustua siellä paikallisiin puistoihin ja ulkoilureitteihin.

5 vinkkiä metsähetkeen

  1. Kun lähdet liikkeelle, kysy itseltäsi: Mitä kuuluu? Päätä vasta sitten, onko sinulle hyväksi lyhyt piipahdus vai pidempi metsäkävely.
  2. Liiku omassa tahdissasi, niin että ehdit rauhassa katsella, kuulostella ja nuuhkia ympäristöä. Käytä kaikkia aistejasi.
  3. Pysähdy välillä, nojaa selkä puuta vasten ja hengitä hetki. Jos tuntuu turvalliselta, sulje silmät ja keskity kuuntelemaan ympäristön ääniä.
  4. Kiinnitä katseesi johonkin luonnon yksityiskohtaan ja ihastele sitä tarkemmin. Millaiset värit ja muodot tuolla luontoelementillä on? Muuttuuko se eri vuodenaikoina?
  5. Kiitä itseäsi luontohetkestä ja päätä, milloin tulet uudestaan.

 

Lähteet:
Kohti suomalaista terveysmetsän mallia, Luonnonvarakeskus

 


LUE MYÖS:

Välttelyn syvin olemus

Välttelyn syvin olemus

Mikä neuvoksi, kun välttely ei lopulta olekaan tehokas keino ahdistuksen tai muun ikävän tunteen poistamiseksi?

Seeking mental health care in Finland

Seeking mental health care in Finland

Seeking mental health care can seem very difficult and hard to understand. The following is my guide to finding mental health care in Finland for adults.

Terapeuttisia kertomuksia – kirjoja mielenterveydestä

Terapeuttisia kertomuksia – kirjoja mielenterveydestä

Kuluvana vuonna 2017 olen lukenut useita kirjoja, joissa keskeisenä teemana on mielenterveyden häiriöt ja niiden kanssa eläminen. Valinnanvaraa on: aihetta tavalla tai toisella käsitteleviä romaaneja julkaistaan aiempaa enemmän ja yhä useammat tavalliset suomalaiset ja julkisuuden henkilöt avautuvat rohkeasti mielenterveysongelmistaan.