Kuluvana vuonna 2017 olen lukenut useita kirjoja, joissa keskeisenä teemana on mielenterveyden häiriöt ja niiden kanssa eläminen. Valinnanvaraa on: aihetta tavalla tai toisella käsitteleviä romaaneja julkaistaan aiempaa enemmän ja yhä useammat tavalliset suomalaiset ja julkisuuden henkilöt avautuvat rohkeasti mielenterveysongelmistaan. Tänä päivänä aiheesta on sallitumpaa puhua kuin vielä 10 vuotta sitten, mutta edelleen mielenterveysongelmiin liittyvä salailun ja häpeän kulttuuri vaikuttaa yhteiskunnassamme. Kuitenkin, esimerkiksi masennukseen sairastuu joka viides suomalainen elämänsä aikana ja jokainen tuntee jonkun, jolla on mielenterveysongelma.
Ihmisillä on aina ollut tarve kertoa oma tarinansa. Kirjallisuus yhtenä taidemuotona sanoittaa ihmisen universaaleja kokemuksia ja toimii samaistumispintana omille tunteille ja ajatuksille. Kirjoittamista ja lukemista voi verrata terapiaan, jossa teksti toimii terapeutin roolissa haastaen ja ohjaten kirjoittajan tai lukijan syvemmän ymmärryksen lähteille. Tekstin äärellä syntyy parhaimmillaan puhdistava (katharttinen) kokemus, jolla voi helpottaa sisäistä painetta.
Luettua
Tätä kirjaa jonotin kirjaston varauslistalla kuukausia: Error – Mielen häiriöitä (Like 2016). Toimittajat Elina Järvi ja Tiina Hotti ovat kirjoittaneet 15 ihmisen tarinan, joiden elämään vaikuttaa jokin mielen häiriö. Henkilöt esiintyvät kirjassa kuvallaan, nimellään ja diagnoosillaan, kuten masennus, persoonallisuushäiriö, skitsofrenia, kaksisuuntainen mielialahäiriö ja syömishäiriö.
Kirjan saama runsas julkisuus johtunee osittain siitä, että mukana on muutamia julkisuuden henkilöitä, jotka luonnollisesti kiinnostavat isompaa lukijajoukkoa. Kirjassa jokaisen henkilön kertoma tarina on ainutlaatuinen ja rohkea ja näyttää, että mielenterveydenhäiriö ei erottele ihmistä – kuka tahansa voi sen saada. Kirjoittajat ovat käsitelleet henkilöitä kunnioittavasti. Mielen häiriöistä on pyritty riisumaan ennakkoluulot ja esitetty ne varsin neutraalisti. Olga Poppiuksen ja Pasi Murron ottamat valokuvat rikastuttavat tarinaa ja tuovat henkilöiden persoonaa vielä paremmin esiin.
Kirjassa esiin pääsevät myös vähemmän julkisuudessa esiintyvät mielen häiriöt. Masennus alkaa olla jo hovikelpoinen diagnoosi, mutta persoonallisuushäiriöistä tai skitsofreniasta on edelleen vaikeampia puhua. Kirjan henkilöt ovat joutuneet kamppailemaan sairautensa kanssa eikä avunsaanti ole ollut helppoa. Onneksi jokainen heistä on sitä kuitenkin lopulta saanut.
Error -kirjassa tarinansa kertoo myös Mokoma-yhtyeen laulaja ja lauluntekijä Marko Annala. Hän on kirjoittanut omaelämänkerrallisen romaanin Värityskirja (Like 2017). Se on synkkäsävyinen selviytymistarina lapsuudesta nuoruuteen, menestyvän yhtyeen keulakuvaksi ja lopulta myös perheenisäksi toistuvien rankkojen masennusjaksojen kanssa.
Masennuksen taustalla on ainakin Annalan yläasteella kokema raju koulukiusaaminen. Jatkuvan uhkailun ja nöyryyttämisen lisäksi hän joutui myös julman väkivallan kohteeksi. Pystyin samaistumaan hänen kokemuksiinsa ja erityisesti suhtautumistapaan, joka myös omassa lapsuudessani ja nuoruudessani on ollut koulukiusaamiseen: siihen ei juurikaan puututtu. Se oli jopa hiljaisesti hyväksyttyä ajatuksella, että jokuhan se kumminkin joutuu kiusanteon kohteeksi ja se joku oli yleensä se hieman ujo ja omissa oloissaan viihtyvä oppilas. Kiusaaminen jättää aina syvät jäljet. Nykyään kiusaamiseen koulumaailmassa puututaan jo tehokkaammin, mutta paljon pitää vielä tehdä!
Synkkyydestään huolimatta tarina antaa toivoa sille, että toistuvista masennusjaksoista huolimatta voi oppia elämään mielekästä elämää. Kirjoittaja hyväksyy lopulta oman ominaislaatunsa ja alttiutensa sairastua masennukseen uudelleen. Musiikki ja perheen tuki ovat hänen elämänsä peruspilareita ja kantavat läpi vaikeimpien vaiheiden. Elämässä on sittenkin kaikki värit, ne kirkkaammat myös.
Anna-Leena Härkösen kirja Valomerkki herätti ilmestyessään keskustelua siitä, onko romaanin päähenkilö tarpeeksi uskottava kuoleman toiveissaan. Kirjailija Anita on ajoittain hyvin ahdistunut ja kärsii jonkinasteisesta masennuksesta, mutta siitä huolimatta hän on varsin toimintakykyinen sosiaalista elämää viettävä menestynyt taiteilija. Voiko hänen kaltainen ihminen tosissaan suunnitella itsemurhaa? Eikö sellaisten ajatusten kanssa painiva olekaan aina täysin toimintakyvytön, pimeässä yksinään kyhjöttävä itsestään huolehtimaton reppana, jolta on kadonnut kosketus reaalimaailmaan? Härkönen romuttaa reippaasti tämän stereotypian ja näyttää romaanihenkilönsä kautta, että ihminen voi kokea suunnatonta sisäistä tuskaa kaikista ulkoisista menestysmerkeistä huolimatta. Onneksi Anitan käy lopulta hyvin: vähältä piti -tilanne, onnettomuus, palauttaa hänen elämänhalunsa. Härkönen on kertonut julkisuudessa, että tapahtuma pohjautuu todellisuuteen.
Härkösen tarkka kuvaus kirjailijan työstä ahdistuksineen on parhaimpia koskaan lukemiani. Yhtään luomisen tuskaa joskus kokeneelle nuo kuvaukset osuvat välillä piinallisen lähelle omia kokemuksia kirjoittamisprosessin vaikeudesta.
Bloggarikollegani Minna Hermunen on kirjoittanut Hymyn takaa -kirjan omasta pyristelystään pois masennuksesta psykoterapian avulla. Alun perin tekstit on julkaistu hänen blogissaan. Vaikka teksti ei ole loppuun asti hiottua ammattikirjoittajan tekstiä, on sillä omat ansionsa, joista merkittävimpänä armoton rehellisyys. Minna kuvaa todella rohkeasti omaa vajavaisuuden kokemustaan ja lujaa uskoaan selviytymiseen. Teksti ei kaunistele vaan ajoittain kuvaus on varsin rankkaa kaikessa paljastavuudessaan. Välillä nousee pala kurkkuun pelkästä myötätunnosta.
Valoa teokseen tuo se, että vaikka kirjoittaja on itselleen välillä hyvin ankara, on hän samaan aikaan myös armollinen ja ymmärtäväinen. Tässä kirjassa, jos missä, on autenttista kuvausta mielenterveyden ongelmien kanssa kamppailusta ja siitä, miten niistä selvitään. Keskeiseksi nousee terapian merkitys itseymmärryksen ja eheytymisen tiellä.
Jutussa mainitut kirjat:
Hymyn takaa, Minna Hermunen, Mediapinta Oy 2017
Valomerkki, Anna-Leena Härkönen, Otava 2017
Värityskirja, Marko Annala, Like 2017
Error – Mielenhäiriöitä, Elina Järvi ja Tiina Hotti, Like 2016
Seuraavaksi lukulistalla:
Depressiopäiväkirjat, Anni Saastamoinen, Kosmos 2017
Kerrottu huone, Marjo Katriina Saarinen, Teos 2017