Psykoterapeuttia etsimässä

Psykoterapeuttia etsimässä

Monet asiakkaat kokevat psykoterapeutin etsimisen stressaavana. Terapeutin etsintä vaatii aikaa, voimia ja rahaa. Hoitava lääkäri tai tuttava on voinut suositella tiettyä terapiasuuntausta tai terapeuttia. Ja kun lääkäri suosittelee, moni tottelee kuuliaisesti. Suosituksia kannattaa kysyä, mutta itsenäistä pohdiskelua ei voita mikään.

Terapeutin etsimistä voi verrata sohvan ostamiseen.  Jos olisit ostamassa sohvaa kotiisi, et menisi kauppaan ja ostaisi ensimmäistä, vai ostaisitko.  Saat omiin tarpeisiisi sopivimman sohvan, kun olet miettinyt etukäteen millaiseen paikkaan ja käyttöön sohva tulee.  Aivan samalla tavalla voit miettiä omia tarpeitasi suhteessa terapiaan. Mitä toivot terapialta? Millainen terapeutti sopisi sinulle? Kirjoita ajatuksia ylös ilman sensurointia, joskus pienet asiat voivat olla tosi tärkeitä. Ota lista mukaan kun tapaat terapeutin. Jännittävässä tilanteessa lista helpottaa kysymysten tekemistä.

Vaihtoehtojen merkitys

Ennen psykoterapian aloittamispäätöstä olisi hyvä tavata psykoterapeuttia ainakin pari kertaa. Mieti käynnin aikana, saako psykoterapeutti mielestäsi käsityksen ongelmastasi. Pystytkö puhumaan hänelle? Tuleeko sinulle kokemus, että hän voisi olla sinulle avuksi tilanteessasi? Jos ensimmäisen tapaamisen perusteella terapeuttisi tuntuu hyvältä, on hyvä ottaa ”aikalisä” ja käydä vielä toisen terapeutin juttusilla varmuuden varaksi. Suosittelisin ainakin parin eri henkilön luona käyntiä ennen lopullista päätöstä, jotta voit vertailla terapeutteja keskenään ja valita sinulle parhaiten soveltuvan terapeutin.

Keskustele siitä, mitä toivot työskentelyltä

Olet apua hakiessasi oppinut itsestäsi monia asioita, joita voit hyödyntää terapeuttia etsiessäsi. Aikaisemmat kokemukset avun hakemisesta muodostavat tietopankin.  Näitä asioita voi olla mm. millaiset työskentelytavat miellyttävät sinua, mitä keinoja sinulla on jo halussasi helpottaaksesi oloasi tai miten koet auttajan vaikeat kysymykset elämäntilanteestasi.


…itsenäistä pohdiskelua ei voita mikään.


Terapeutit työskentelevät osin samalla tavalla. Kysy rohkeasti psykoterapeutilta millaisia erilaisia työskentelymenetelmiä hän käyttää. Varsinkin, jos sinulla itselläsi on erityisiä toiveita työskentelytapojen suhteen. Yksilöterapissa voi tiedustella mahdollisuutta tavata terapeuttia esim. puolison tai muun tärkeän ihmisen kanssa. Tai keskustelupainotteisessa terapiassa voit tiedustella mahdollisuutta käyttää apuvälineinä valokuvia, musiikkia tai kehollisia harjoituksia, jos niistä sinulle on aikaisemmin ollut apua.

Psykoterapeutin persoonallisuus voi vaikuttaa siihen kuinka tututulta ja turvalliselta työskentely tuntuu. On hyvä tiedostaa etsiikö rauhallista terapeuttia, jolla painottuu kuunteleminen vai aktiivisempaa terapeuttia, joka välikommenteilla ja kysymyksillä auttaa eteenpäin. Monia työskentelyyn liittyviä asioita voi muuttaa, mutta omaa persoonallisuuttaan ei.  Aktiivinen terapeutti voi jostakin asiakkaasta tuntua häiritsevältä ” kun se heiluttaa käsiä puhuessaan ja kasvot elää koko ajan”.  Joku toinen asiakas taas voi kokea aktiivisuuden merkkinä kiinnostuksesta ja empaattisuudesta. Näistäkin syistä on hyvä käydä haastattelussa parilla terapeuteilla, jotta saat selville mikä sinulle sopii parhaiten.


Asiakkaana sinulla on oikeus turvalliseen ja toimivaan terapiasuhteeseen.


Filosofi Epiktetos sanoi: ”Eivät asiat sinänsä vaivaa meitä, vaan meidän käsityksemme niistä.” Tutustumistapaamiset voivat olla antoisia käyntejä. Tapaat uusia auttajia, jotka ovat kiinnostuneita sinusta ja tilanteestasi. Tapaamisten avulla sinulle voi selkeytä oma tilanteesi ja mitä terapialta haluat. Asiakkaana sinulla on oikeus turvalliseen ja toimivaan terapiasuhteeseen.

 

Kirjoittaja on Helsingissä asuva psykiatrinen sairaanhoitaja, kriisi- ja traumapsykoterapeutti sekä työnohjaaja. Hän on toiminut yli kymmenen vuotta yksityisenä psykoterapeuttina ja työnohjaajana. Hän toimii pääsääntöisesti kolmannen sektorin asiantuntijana.

Sirpa Hopiavuori

Sairaanhoitaja (YAMK), kriisi- ja traumapsykoterapeutti (ET) ja työnohjaaja (STOry), Minduu - profiili

Blogin tarjoaa Minduu.fi

Suomen paras psykoterapeuttihaku ja infoportaali.
Kattavimmat taustatiedot terapeuteista, työskentelytavan kuvaukset sekä nettiajanvaraus.

Miten valitsen psykoterapeutin? Osa 1

Miten valitsen psykoterapeutin? Osa 1

Päätös mennä psykoterapiaan on monelle yksi elämän suurista päätöksistä. Päätöksessä ja sen toimeenpanossa keskeinen kysymys on: kuka minulle terapeutiksi?

 

Kun psykoterapian käyneiltä kysytään, mitä siellä psykoterapiassa tehtiin, he alkavat kertoa terapeutistaan. Minkälainen ihminen hän oli ja millaista vastaanotolla oli olla. Eivät työskentelytavoista, suurista oivalluksista tai oppimiskokemuksista. Tämä kuvastaa, miten keskeinen tekijä terapeutin persoona ja terapeutti todellisena ihmisenä asiakkaalle psykoterapiassa on.

Psykoterapian teho riippuu pitkälti yhteistyön toimivuudesta

Psykoterapia on huomattavan tehokasta hoitoa. Teho on osoitettu lukuisissa tutkimuksissa ja asiantuntijoiden mukaan kaikki virhelähteet huomioidenkin psykoterapian absoluuttisen tehon ns. efektikoko säilyy vahvalla tasolla.

Tehon kannalta keskeinen avaintekijä on terapeuttinen allianssi, millä tarkoitetaan terapeutin ja asiakkaan yhteistyösuhteen toimivuutta ja laatua. Yleisen määritelmän mukaan allianssilla tarkoitetaan yhteisymmärrystä tehtävistä ja tavoitteista sekä tunnevuorovaikutuksen laatua. Suhteen laatua voidaan mitata tarkoitusta varten kehitetyllä kyselyllä.

Terapiasuuntauksella tai terapiassa käytetyillä tekniikoilla on suurissa aineistoissa vähäisempi tehoa selittävä vaikutus. Terapian ulkopuoliset tekijät ja asiakkaaseen liittyvät tekijät selittävät eroja huomattavan paljon, mutta koska terapiassa niihin ei voida vaikuttaa tai voidaan vaikuttaa vain välillisesti, niihin ei keskitytä tässä kirjoituksessa.

Psykoterapian tulokseen vaikuttavat tekijät


”…ihmiset, jotka kokevat, että heidän terapeuttinsa tekee oikeita asioita ja on empaattinen ja ymmärtävä, hyötyvät psykoterapiasta.


Se, että terapiasuhteen laatu on tuloksellisuuden kannalta avaintekijä, tarkoittaa suomeksi sitä, että ihmiset, jotka kokevat, että heidän terapeuttinsa tekee oikeita asioita ja on empaattinen ja ymmärtävä, hyötyvät psykoterapiasta. Ne, jotka eivät koe terapeutin toimintatapoja itselleen sopiviksi ja epäilevät vaikkapa sitä, välittääkö terapeutti hänestä oikeasti, eivät hyödy.

Eli siis: psykoterapia on joskus aivan ilmiömäisen hyödyllistä. Joskus se on jopa haitallista. Yleensä lähes kaikki hyötyvät siitä merkitsevästi, mutta hyötyä on vaikea ennustaa yksilötasolla. Se kuitenkin tiedetään, että jos yhteistyö ei heti alusta lähde sujumaan, se yleensä ennakoi huonompaa tulosta myös pitkällä aikavälillä.

Yleinen käsitys terapeutin sopivuudesta on, että terapeutti joko on sopiva tai ei ole, ja jos aloittaa terapian väärän tyypin kanssa, siinä haaskaa vain aikaansa ja rahaansa. Kuitenkin keskeinen osa terapeutin ammattitaitoa on juuri toimivan yhteistyösuhteen muodostaminen. Terapeutti pyrkii aluksi luomaan asiakkaalle turvallisen ympäristön, kotisataman, johon asiakas voi luottavaisin mielin tulla. Myöhemmin terapeutti voi olla haastavampi ja testaavampi, kun luottamus on saavutettu. Sekin tiedetään, että terapiat, joissa on kohdattu ja onnistuneesti ratkaistu yhteistyösuhteen ongelmia, ovat kaikkein tuloksellisimpia terapioita. Eli tämä ei ole ihan yksinkertaista.


”…yhteistyösuhteen ongelmien ilmeneminen matkan varrella ei ole automaattisesti ongelma. Yhteistyön haasteiden ratkaiseminen voi nimittäin olla jopa lupaavampi merkki kuin tasaisen hyvä terapiasuhde.”


Kaikkiaan voidaan sanoa, että psykoterapia on hyödyllistä suurimmalle osalle ihmisistä, mutta elämäntilanteella ja asiakkaan ominaisuuksilla on merkitystä. Hyvän yhteistyön tiedetään olevan tärkeää ja hyvä yhteistyösuhde terapian alussa ennakoi parempia terapian lopputuloksia. Kuitenkin yhteistyösuhteen ongelmien ilmeneminen matkan varrella ei ole automaattisesti ongelma. Yhteistyön haasteiden ratkaiseminen voi nimittäin olla jopa lupaavampi merkki kuin tasaisen hyvä terapiasuhde.

Seuraavassa osassa: Psykoterapeuteissa on eroja!

Teemu Ollikainen

Teemu Ollikainen

Psykoterapian erikoispsykologi, PsL
Psykoterapeutti YET

Kirjoittaja on Minduun neuvonantaja.
Teemu Ollikainen

Lue myös

Minduu.fi – Psykoterapian ABC:
Sopivan psykoterapeutin ja psykoterapian valitseminen

Mistä tietää, onko todellakin terapian tarpeessa?

Mistä tietää, onko todellakin terapian tarpeessa?

“Meneekö minulla oikeasti niin huonosti, että tarvitsen terapiaa?” Kysymys kolahtaa herkästi vatsan pohjaan. On kova paikka myöntää, että ei voi hyvin. Ajatus ammattilaisen puoleen kääntymisestä voi olla ristiriitainen ja luotaantyöntävä. “Kyllä tässä ehkä pärjätään.” “Ei tilanne ole vielä niin huono.” Lauseet kuvastavat suhdettamme apuun. Avun hakemisessa ei korostu toiveikas mahdollisuus paremmasta vaan häpeällinen tunnustus omasta pärjäämättömyydestä.”

Miltä kuulostaisikaan, jos suhtautuisimme muuhun ammattiapuun samalla varauksella kuin terapiaan? “Kuulitko, että naapurin poika oli joutunut aloittamaan jalkapallovalmennuksessa? Meidän perheen pallottelussa on onneksi pärjätty vielä omin voimin.” “En minä kampaajalle, vaan kyllä leikkaan tukan itse. Onhan kuitenkin muita, joilla on todellisia hiusongelmia.”

Sankarillista sinnittelyä vai urheaa puuttumista?

Julkisuuden tarinoissa terapiaan hakeudutaan usein silloin, kun tulee seinä vastaan. Draamankaaressa ensin sinnitellään kunnes tulee romahdus, ja sitten opitaan että apua voi pyytää ja sitä voi saada. Nämä henkilökohtaiset tarinat antavat arvokkaan sanoman vaikeukisen kanssa kamppaileville: et ole yksin ja apua voi saada. Samalla voimme kuitenkin tahattomasti tukea käsitystä avun hakemiseen liittyvästä häpeästä ja siitä, että ammattilaiselle mennään vasta, kun ei enää muuten selvitä.

Pohdin, olisiko yhteiskuntamme valmis myös uudenlaisille tarinoille: kertomuksille, joissa avun hakeminen on rohkeaa ja merkki määrätietoisuudesta haasteiden edessä. Voisiko omaan hyvinvointiin panostaminen olla ihailtavaa viisautta ja oman arvon tuntemista? Entä jos apu ei olisikaan jotain, mitä “tarvitaan” vaan jotain, mitä valitaan. Jotain, jota kohti voi ylpeänäkin päättää kääntyvänsä.

Psykoterapia on usein tehokkainta lievissä ongelmissa

Ajatus siitä, että psykoterapia kuuluisi niille, jotka ovat “todella kipeitä” on tutkimuksen valossa nurinkurinen.

Ajatus siitä, että psykoterapia kuuluisi niille, jotka ovat “todella kipeitä” on tutkimuksen valossa nurinkurinen. Suunta on pikemmin päinvastainen: psykoterapia puree tehokkaammin ja selvitään lyhyemmälläkin psykoterapialla, kun ihmisellä on voimavaroja ja ongelmat eivät ole liian vaikea-asteisia. Monissa mielenterveyden vaikeuksissa myös parempi toimintakyky ja vähempi syrjäytyneisyys yhdistyvät parempiin psykoterapian hoitotuloksiin.

Toimintakyky tarkoittaa käytännössä parempaa kykyä selviytyä työstä, opinnoista, arjesta ja ihmissuhteissa -juuri niitä asioita, joita ihmiset usein käyttävät todisteina siitä, että eivät tarvitse terapiaa. Ajattelumme ohjaa meitä pois avun ääreltä juuri silloin, kun olisimme parhaassa asemassa hyötymään siitä. Tämä ei tarkoita, etteikö psykoterapiasta voisi olla hyötyä myös vakavissa ongelmissa. Kuitenkin ajatus, että psykoterapia kuuluisi vain vakavien mielenterveyden häiriöiden hoitoon on tutkimustiedon vastainen.

Psykoterapiaan ohjaaminen lievissä vaikeuksissa on sijoitus tulevaan

Lievästä ja keskivaikeasta masennuksesta kärsivät asiakkaat jäävät terveysasemilla usein vaille reittiä tuettuun psykoterapiaan.

Myös yhteiskuntamme osaltaan tukee ajatusta, että psykoterapia on todella huonosti voiville. Psykoterapia on kallista, minkä vuoksi järjestelmä ja byrokraattiset prosessit kitsastelevat herkästi sen tarjoamisessa. “Pelkkä” työuupumus ei ole riittävä peruste juuri työkyvyn ylläpitoon tähtäävään Kelan kuntoutuspsykoterapiaan. Lievästä ja keskivaikeasta masennuksesta kärsivät asiakkaat jäävät terveysasemilla usein vaille reittiä tuettuun psykoterapiaan, vaikka juuri tuolloin virallinen käypähoitosuositus tähdentää psykoterapian tehokkuutta. On liikaa tilanteita, joissa asiakas jää käsitykseen, että olisi “liian terve” psykoterapiaan. Tarjolla on myös liian vähän matalan kynnyksen lyhytkestoista tai keskipitkää psykoterapiaa.

Terveys ja hyvinvointi kuvataan yleensä tärkeinä arvoina ja on hyvin tiedossa, että mielenterveysongelmien riittämätön hoito aiheuttaa myös valtavat kustannukset yhteiskunnalle. Kun pitkittyneiden ja mutkistuneiden ongelmien kansantaloudelliset kustannukset ovat huomattavat, onkin syytä pohtia, millaisen viestin haluamme rakentaa niille, jotka varhaisessa vaiheessa tarttuvat toimeen ja hakevat apua.

Viesteillämme vaikutamme ihmisten toimintaan

Haluaisin elää yhteiskunnassa, jossa varhain apua hakevat tulisivat kohdelluiksi sekä oman elämän että kansantalouden sankareina. Terveyskeskuslääkärit kehuisivat, kuinka hienoa on, että hakee apua jo nyt ja antaisivat aidon mahdollisuuden vaikuttaa siihen, millaista hoitoa henkilö toivoo. Psykoterapiaan ohjattaisiin myös lievemmissä ongelmissa, niin kuin on tutkimustiedon valossa tarkoituksenmukaista. Apua hakenut voisi kehua ystävilleen, että kääntyi avun puoleen heti, kun huomasi, että asiat eivät ole kohdallaan ja todeta, että se oli loistava valinta.

Sekä terveydenhuoltojärjestelmä, media että jokainen meistä tavallisista ihmisistä voi osaltaan muokata sitä sanomaa, minkä yhdistämme avun hakemiseen ja psykoterapiassa käymiseen. On hienoa, että yhä useampi kokee jo olonsa riittävän varmaksi, että voi kertoa käyneensä terapiassa. Toivottavasti yhä useampi voisi vapautuneesti kertoa myös pohdinnoistaan hakeutua psykoterapiaan.

Ja entä sitten alun kysymys: Mistä tietää, meneekö niin heikosti, että tarvitsee psykoterapiaa? Jos vielä löydät itsesi pohtimasta tätä, kysyt väärää kysymystä. Oikea kysymys on: onko sinulla halua, voimavaroja ja riittävät elämän puitteet, että voit hyötyä terapian tarjoamista mahdollisuuksista.

Helena Service

Helena Service

Psykoterapian erikoispsykologi, psykoterapeutti at Minduu
Kirjoittaja on Helsingissä asuva psykoterapian erikoispsykologi ja psykoterapeutti. Hän kuuluu Minduun tiimiin, pitää yksityisvastaanottoa ja ajoittain opettaa Helsingin yliopiston psykologian laitoksella. Työlle tuo vastapainoa perhe-elämä ja läheisten kanssa vietetty aika.
Helena Service

Lähteet:

Clarkin, J.F. & Levy, K.N. (2003). Influence of client variables on psychotherapy. In M. Lambert (Ed.), Handbook of Psychotherapy and Behavior Change (5th edn, pp. 194-226). New York: Wiley & Sons.

Gustavsson, A., Svensson, M., Jacobi, F., ym..(2011). Cost of disorders of the brain in Europe 2010. European Neuropsychopharmacology, 21, 718-779.

Masennus (online). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016 (viitattu 3.6.2016).  Saatavilla Internetissä: www.käypähoito.fi

Psykoterapiaa kaikille tarvitseville – mutta miten?

Psykoterapiaa kaikille tarvitseville – mutta miten?

Minduun osakas ja neuvonantaja Teemu Ollikainen (PsL) avaa psykoterapian tilannetta Suomessa. Kriittistä analyysia mm. psykoterapian järjestämisestä, korvaustasoista ja psykoterapian saatavuudesta (artikkeli julkaistu alunperin Minduuta edeltäneessä VapaatAjat.fi – sivustolla).

Teemu_OllikainenPsykoterapian teho

Psykoterapia on tyypillisesti kahdenväliseen vuorovaikutukseen perustuva hoito- ja kuntoutusmuoto, jonka teho on todistettu lukuisissa tutkimuksissa. Tiedeyhteisössä vallitsee nykyään yhteisymmärrys siitä, että psykoterapia on tehokasta mm. masennuksen ja ahdistuksen hoidossa. Tulokset ovat kohtuullisen pysyviä, eikä psykoterapiassa tarvitse käydä loputtomiin. Lyhytkin psykoterapiajakso voi riittää, jos ongelmat eivät ole kovin pitkäkestoisia tai vakava-asteisia.

Psykoterapiakuntoutus toimii

Suomessa psykoterapiaa järjestetään tyypillisesti Kelan tukemana kuntoutuksena, jonka tarkoituksena on tukea tai palauttaa työ- tai opiskelukykyä. Kelan psykoterapiakuntoutus oli aiemmin harkinnanvaraista, mutta se muutettiin lakisääteiseksi vuoden 2011 alusta. Kelan omien tutkimusten mukaan psykoterapiakuntoutusta saaneista valtaosa on kuntoutuksen jälkeen ansiotyössä tai opiskelee ja jopa yli puolet työttömänä olleista siirtyy kuntoutuksen jälkeen töihin tai opiskelemaan. Myös psyykenlääkkeiden käyttö vähenee kuntoutuksen seurauksena.

Psykoterapian suurin ongelma

Psykoterapia on tehokasta, ja kuntoutuksena se edistää työkykyä tavalla, joka on sekä inhimillisesti että yhteiskunnallisesti toivottavaa. Kela vieläpä tukee psykoterapiaa lakisääteisenä kuntoutuksena. Siis kaikki hyvinkö? Ehei!

Tai oikeastaan: jos psykoterapian tavoitteena on jättää suurin osa avuntarvitsijoista oman onnensa nojaan, se onnistuu tavoitteessaan erinomaisesti. Näin asian muotoili Yhdysvaltojen psykologiliiton tilaisuudessa Yalen yliopiston psykologian professori Alan Kazdin. Kazdinin mukaan psykoterapeutit tekevät loistavaa työtä päästessään työskentelemään apua tarvitsevan kanssa, mutta useimmat apua tarvitsevat eivät ikinä pääse psykoterapeutin juttusille. Siksi tarvitaan uudenlaisia lähestymistapoja ja palveluita.

Kuntoutuksen saatavuus ja hinta

Suomessa ajankohtainen ongelma on Kelan psykoterapiakuntoutusten korvaustason laahaaminen vuoden 1994 tasolla. Kuntoutuksen muuttaminen lakisääteiseksikään ei ole toistaiseksi edesauttanut korvaustasojen tarkistamista. Seurauksena on se, että maltillisen hintojen nousun seurauksena asiakkaiden omavastuuosuudet ovat kohonneet, mistä johtuen köyhillä ei ole varaa omavastuuosuuksiin.

Vertailun vuoksi on hyvä pistää tähän lukuja. Psykoterapeutin taksa on tyypillisesti 60–80 euroa, josta Kela korvaa aikuiselle 37 euroa. Jos psykoterapiassa käy esimerkiksi vuoden ajan kerran viikossa, itselle maksettavaa jää enimmillään noin 1700 euroa. Missä muussa kuntoutuksessa omavastuuosuus voi kasvaa tällaiseksi?

Edelleen vertailun vuoksi niille, jotka ovat sitä mieltä että psykoterapeutit ovat ahneita ja palvelut pitäisi tuottaa kuntien terveyskeskuksissa: keskimääräinen käyntihinta kunnalle kunnallisessa mielenterveysyksikössä on 120–150 euroa, eli noin kaksinkertainen psykoterapeuttien taksoihin nähden. Yksityisillä lääkäriasemilla 15 minuutin pikakäynnistä asiakas tai hänen työnantajansa voi joutua maksamaan satasen.

Kuntoutusjärjestelmä sinänsä toimii ja on edullinen, mutta ongelmana ovat saatavuus ja itselle jäävät kustannukset.

Lisäksi on huomattava, että Kela periaatteessa tekee työnsä oikein hyvin. Kela on kuntoutuksen asiantuntija, kunnat eivät ole. Psykoterapian siirtäminen kuntiin siksi, että se on kuntien velvollisuus tarkoittaisi kai ainakin muutaman kuntoutuskäsittelijän palkkaamista jokaiseen kuntaan ja oman kuntahallintokokemukseni perusteella arviolta kahdenkymmenen vuoden vääntöä siitä, mitkä ovat kunnan velvollisuudet kuntoutuspalvelujen tuottajana. Kyse on yhteisistä rahoista, oli kuntoutuksen tuottajana Kela tai kunta. Kelan tukema psykoterapiakuntoutus on vain valtiollista kuntoutusta. Annettaisiinko Kelan tehdä työnsä, kun se nyt jo tekee sen hyvin. Kela ei kuitenkaan kuntouttavana tahona voi sanoa yhtään mitään korvaustasoista julkisuudessa.

Miksei yhteiskunta tee jotain?

Mielenterveyden keskusliitto, Psykiatriyhdistys ja Psykologiliitto ovat lähestyneet useaan otteeseen Sosiaali- ja terveysministeriötä korvausasiassa. Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Pekka Sauri on ottanut asiaa ahkerasti esille medioissa.

Tahtoa ja myönteistä otetta löytyy, ja Kelakin on joidenkin virkamiestensä suulla neuvotteluissa ilmaissut olevansa korvaustasojen noston kannalla, mutta valmista ei ole syntynyt. Muutaman miljoonan lisäbudjettia ei meinata saada kehykseen millään, vaikka samalla syydetään satoja miljoonia rahaa toimimattomien tietojärjestelmien valmisteluun ynnä muuhun vähemmän tehokkaaseen.

Tämä on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, jossa tarvittaneen useiden organisaatioiden ja yksilöiden jatkuvaa aktivismia asian esillä pitämiseksi ja sen eri tavoilla osoittamiseksi, että verrattaen pienillä panostuksilla voidaan tuottaa myös huomattavia säästöjä.

Psykoterapiaan hakeutuminen asiakkaille helpommaksi

Asiakkaan näkökulmasta psykoterapiaan hakeutumisessa on monta mutkaa matkassa. Jos hakee Kelan kuntoutusta, pitää olla hoitosuhde toisaalle, psykiatrin arvio, puoltava b-lausunto ja psykoterapeutti, jonka asiakas on itse etsinyt soittelemalla ja meilailemalla pahimmillaan kymmenille psykoterapeuteille. Virallisesti lääkitystä ei edellytetä, mutta käytännössä moni on kokenut, että psyykenlääkkeitä tuputetaan, ja jos niistä kieltäytyy, saa helposti hoidosta kieltäytyvän leiman, mikä voi vaikeuttaa psykoterapiaan pääsyä.

Koska psykoterapiakuntoutuksessa on kyse yhteisten rahojen käyttämisestä, on tärkeää arvioida kunnolla ja että yksi ammattilainen tai virkamies ei kuntoutuspäätöstä yksin voi tehdä. Silti prosessia voitaneen kehittää palvelujen saatavuuden osalta.

Helppoa ei ole nimittäin niilläkään, jotka olisivat valmiita maksamaan esimerkiksi lyhyen psykoterapiajakson omasta pussistaan. Hekin tuskastuvat etsiessään tietoja psykoterapeuteista, vapaista ajoista, psykoterapiasuuntauksista ja niiden eroista. ”Mä oon soittanut neljällekymmenelle psykoterapeutille, älä vaan sano ettei sulla ole aikaa”, on lause jonka moni psykoterapeutti on kuullut puhelimessa. Samalla tiedetään, että ainoastaan pääkaupunkiseudun ytimessä psykoterapiapalveluiden käyttöaste on lähellä sataa prosenttia. Miten saadaan palvelut ja apua tarvitsevat kohtaamaan?

Parannusta tilanteeseen

Minduu (ent. VapaatAjat.fi) ei ratkaise kaikkia tässä esiteltyjä ongelmia, mutta se antaa huomattavan avun psykoterapeutin etsimiseen ja ajan varaamiseen.  Palvelun avulla psykoterapian käyttöastetta voidaan kohentaa. Nopea avunsaanti ehkäisee ongelmien pitkittymistä ja siten pahenemista ja kroonistumista. Tehokkaat ja toimivat palvelut viestivät myös päättäjille psykoterapian toimivuudesta ja tärkeydestä. Palvelu on asiakkaille ilmainen.

Minduu –palvelun tuottavalle AtCare Oy:lle on myönnetty Yhteiskunnallisen yritys – merkki. Merkin saadakseen yrityksen on sitouduttava siihen, että se suuntaa vähintään 51% voitostaan yhteiskunnallisiin hankkeisiin, esimerkiksi nuorten mielenterveystyön kehittämiseen.

Lisätietoa:
Knekt, P., Lindfors, O., ym. (2011). Quasi-experimental study on the effectiveness of psychoanalysis, long-term and short-term psychotherapy on psychiatric symptoms, work ability and functional capacity during a 5-year follow-up. Journal of affective disorders, 132(1–2), 37–47.

Lind, J., Aaltonen, T. (2009). Nuorilla opiskelu- ja työkyky paranevat ja masennuslääkitys vähenee psykoterapiakuntoutuksen jälkeen. Nettiartikkeleita 3. Kelan tutkimusosasto.

Lind, J., Tuulio-Henriksson, A-M., Autti-Rämö, I. (2011). Kuntoutus parantaa työikäisten masennuspotilaiden työkykyä. Suomen lääkärilehti, 43(66), 3213–3218.

Valtonen, J. (2011). Psykoterapian suurin ongelma. Psykologia, 2–3 (2011). http://www.psykologia.fi/arkisto/vanhat-numerot/lehtien-otteita/55-otteita-lehdestae-02-032011/toimittajan-kommentti/94-psykoterapian-suurin-ongelma

Wahlström, J. (2012). Psykoterapian tulos ja siihen vaikuttavat tekijät. Kirjassa S. Eronen & P. Lahti-Nuuttila: Mikä psykoterapiassa auttaa? Integratiivisen lähestymistavan perusteita, 35–70. Edita.

Takaisin Etusivulle

Miksi miehet eivät hae apua?

Miksi miehet eivät hae apua?

Olen miespuolinen psykologi ja psykoterapeutti, joka työskentelee varsin naisvaltaisella alalla. Psykologiliiton jäsenistä vain 15% on miehiä ja olen tottunut siihen, että olen usein ainoa mies paikalla, oli kyse sitten terveyskeskuksesta tai Psykologiliiton toimistosta. Jostain syystä usein myös oletetaan, että miehenä tiedän, miten kaikki tietokoneohjelmat toimivat ja autan riemumielin kaikenlaisissa teknisissä askareissa, mutta se on kokonaan toisen kirjoituksen aihe (artikkeli julkaistu alunperin Minduuta edeltäneellä VapaatAjat.fi – sivustolla).

Kriisikeskuksessa, mielenterveysyksikössä ja omalla terapiavastaanotollani olen tottunut siihen, että myös asiakkaista valtaosa on naisia. Näissä yksiköissä naiset hoitavat naisia, ja mies työntekijänä tai asiakkaana on poikkeus. Tutkimusnäyttö tukee havaintoani. Terhi Aalto-Setälän väitöstutkimuksen mukaan nuoret miehet hakevat apua vähemmän kuin naiset ja heistä suurempi osa ei edes harkitse avun hakemista. Kelan tilastojen mukaan vain noin neljännes psykoterapiassa käyvistä on miehiä, ja suhteellisesti hieman suurempi osa miehistä käyttää psyykenlääkkeitä. Miehet kyllä tietävät että apua on saatavilla, mutta he eivät jostain syystä hae sitä. Miksi?

Oirehtiiko mies eri tavalla kuin nainen?

Yksi mahdollinen selitys ilmiölle on, että miehet tarvitsevat vähemmän apua. Masennusdiagnoosit ovat naisilla yleisempiä kuin miehillä ja masennusta pidetäänkin enemmän naisten sairautena.

Tähän selitykseen voi sisältyä metodologinen ongelma, sillä on havaittu että se, mitä masennuksella yleensä ymmärretään, sopii paremmin kuvaamaan naisten kuin miesten masennusta. Masennuksen tyypillisinä oireina pidetään surumielisyyttä ja toimintakyvyn laskua, mutta viimeaikaisten tutkimusten mukaan miesten masennuksen tyypillisimmät piirteet voivatkin olla aggressio, vetäytyminen ja työnarkomania. Viime vuosina on yritetty luoda mittareita, jotka tunnistaisivat paremmin miesten depression.

Selityksen toinen ongelma on, että edes nykyisillä mittareilla esimerkiksi masennuksen esiintyvyyden erot eivät selitä hoitoon hakeutumisen eroja. Miehet eivät kerta kaikkiaan hoida itseään. Ainakaan tavoilla, joista on jotain hyötyä. Suomalainen mies ajautuu vieläkin valitettavan usein hoitamaan itseään alkoholilla, tai jopa epätoivoissaan yrittämään itsemurhaa. Valitettavasti miesten tavat yrittää itsemurhaa ovat usein niin käytännöllisiä ja tehokkaita, että he myös onnistuvat yrityksessään huomattavasti todennäköisemmin kuin naiset.

Onko hoidossa vikaa?

Vika voi siis olla miehissä, mutta olisiko myös hoidossa jotain vikaa? Minusta hoitokäytännöt eivät ainakaan sovi miehille yhtä hyvin kuin naisille. Nyt tulee pieni karrikointi.

Kuvittele olevasi mies, joka on ohjattu masennusoireiden tai työuupumuksen takia vaikkapa terveyskeskuksen mielenterveysyksikköön saamaan keskusteluapua.

Saavut paikkaan, jossa työskentelee ja asioi pelkästään naisia. Miehenä tunnet olosi hivenen epämukavaksi odotustilassa, jossa on tarjolla luettavaksi ainoastaan sisustus- ja laihdutuslehtiä.

Sinut ottaa vastaan nainen, joka on ehkä joku psykologi tai psykiatrinen sairaanhoitaja. Empaattisesti hän ohjaa sinut vastaanottohuoneeseen. Siellä sinua odottaa nojatuoli, johon hän ohjaa sinut istumaan. Katselet ympärillesi, ja näet seinillä kukka-aiheista grafiikkaa Ikean kehyksissä, sekä motivoivan julisteen, jossa lukee: ”Onnellisuus ei ole päämäärä, se on matka”.

Nainen on sisustanut työhuoneensa oikein kivaksi. Siellä on viherkasveja ja huolella valitut verhot. Nainen katsoo sinua silmiin ja aloittaa keskustelun. Seuraavien 45 minuutin ajan hän kyselee sinulta, miltä tuntuu. Et tiedä vastauksia, koska olet mies. Et ole suunniteltu tuntemaan, vaan tekemään. Tai oikeastaan, jos vastaisit rehellisesti, sanoisit että koko ajan vituttaa. Mutta et rohkene sanoa sitä ihan sillä tavalla tuntemattomalle, mukavalle naiselle. Käyt tapaamassa parhaansa yrittävää työntekijää vielä pariin otteeseen, mutta sitten keskeytät hoidon, tietämättä mitä seuraavaksi tekisit.

Hirvenpää ja flipperi vastaanotolle?

Olen miettinyt, miltä esimerkiksi psykoterapeuttinen hoito näyttäisi, jos se olisi suunniteltu alusta loppuun miesten ehdoilla. Olisiko vastaanotolla hirvenpää ja flipperi? Vai toteutuisiko tapaaminen läheisellä jalkapallokentällä palloa potkien ja siinä samalla jutellen? Kysehän ei ole siitä, etteivät miehet tuntisi, tai haluaisi puhua. On esitetty, että miehet tuntevat masennuksen suunnilleen samoin kuin naiset, mutta he ilmaisevat sitä täysin eri tavalla. Miehet saattavat olla myös huolissaan siitä, että jos he todella kertovat mieltä heistä tuntuu, kestääkö vastaanottaja kuulla sen? Asioiden pitäminen sisällä ei ole pelkästään huono asia, vaan myös jotain, missä me miehet olemme todella hyviä.

Nettiterapian on huomattu sopivan hyvin miehille. Jotkut miehet valitsevat mieluummin netti- kuin perinteisen terapian. Selitystä tähän ei tiedetä, mutta arveluja voi esittää. Nettiterapiassa operoidaan teknisen laitteen välityksellä, mikä sopii miehille. Tekniikka myös mahdollistaa emotionaalisen kuormittavuuden säätelyn. Tunteista on helpompi keskustella, kun on vähän enemmän liikkumatilaa.

Miehet eivät halua odottaa, koska he ovat tottuneet siihen, että jos on joku ongelma, sille pitää heti tehdä jotain. Kokeminen ei ole miesten juttu, tekeminen on.

Uusia palveluita helpottamaan avunsaantia

Me uskomme, että palvelumme, kuten Minduu, sopivat erityisen hyvin miehille. Psykoterapia-ajan voi varata parissa minuutissa, mies itse saa valita kuvausten perusteella itselleen sopivan työntekijän ja psykoterapia voi toteutua tarvittaessa verkon välityksellä. Palveluumme kehitetään myös algoritmia, joka auttaa palvelun käyttäjää löytämään itselleen parhaiten sopivan psykoterapeutin. Tämäkin kiinnostaa miehiä, koska tämä on uutta teknologiaa, ja siinä on sana ”algoritmi”.

Luettavaa:

Aalto-Setälä, T. (2002). Depressive disorders among young adults. Academic dissertation. NPHI.

Psychology Today: How to Crack the Code of Men’s Feelings

ATrain: A Better Instrument for Assessing Male Depression